Sivut

torstai 22. elokuuta 2013

Uusia juttuja, vanhoja tuttuja ja loppukesän riemuja

Pennun elämän seuraamien on niin mahtavaa, kun uusia elämyksiä ja asioita tulee vastaan niin usein. Viimeisen viikon sisään Hilpi on kokenut taas kaikkea uutta ja Sella taas on päässyt riemuitsemaan turhan vähälle jääneistä metsätouhuista. Isännän kanssa ollaan nimittäin viime päivinä kunnostauduttu aktivoimaan koiria metsälenkeillä jälki- ja etsintäpuuhilla. Hilpi pääsi kokeilemaan ekaa makkarajälkeään ja Sella muistelemaan, kuinka kivaa jäljen seuraamien ja aarteen löytäminen onkaan. Lisäksi ollaan leikitty piilosta, voi sitä vauhdin hurmaa, kun nuo kaksi juoksevat pitkin metsiä :) Olin ihan kokonaan unohtanut, että nämä ovat niitä puuhia, joista Sella todella syttyy. Pitää muistaa höpsötellä näitä juttuja useamminkin, Sellan iloista ilmettä on niin hauska katsella. Hilpikin on osoittautunut varsin eteväksi etsijäkoiraksi ainakin intonsa puolesta, tosin vielä se ei nenäänsä ihan niin hyvin hoksaa käyttää. Tehtiin myös pennun kanssa esineruudun alkeita, lelun etsiminen oli siitä superkivaa! Ja nätisti lelu palautui takaisinkin, se on kyllä lapsinero :)




Uusia kokemuksia tarjoiltiin eilen myös hieronnan merkeissä. Sella pääsi hoidattamaan selkäänsä, jumeja kun löytyi nyt aikaisempaa enemmän (liekö syynä tuo taklaileva pikkuotus). Tämä sujuikin jo rutiinilla, väsytystaisteluajat hieronnan kanssa taitavat olla ohi, huoh. Nyt kelpaa taas juosta! Hilpi pääsi siinä ohessa myös harjoittelemaan hierottavana oloa. Rauhoittuminen oli, yllättäin, aikamoisen vaikeaa, mutta nätisti se antoi lopulta käsitellä itseään. Lapsiharjoitusta saatii samalla myöskin, kun käytiin ennen hierontaa Jennyn ja poikien kanssa lenkillä. Kovasti Hilpiä kiinnosti pienten poikien touhut ja niiden kanssa juoksentelu, kunhan eivät innostuneet liikaa silittelemään. Yksi päivä saatiin lapsikontakteja myös ihan kotiovella, kun naapurin tytöt tulivat soittamaan ovikelloa ja halusivat koiria silitellä :) Tämähän tuli kuin tilauksesta tähän mörköilyn helpotukseen, sillä Hilpistä kaikki meille tulevat vieraat ovat ihania!

Alkuviikosta treffattiin iltahämärissä vanhaa kaveria Diiva-collieta, joka valitettavasti on naapurista muuttanut pois. Olipas tytöillä hauskaa taas pitkästä aikaa keskenään!







Diiva 10kk, kieli poskella :)



Viime sunnuntaina käytiin myös misseilemässä match showssa, jotta päästiin testaamaan tuleva näyttelypaikka Kaupin vinttikoiraradalla. Osallistujamäärä ei päätä huimannut ja harmillisesti Hilpi olikin ainut isojen koirien pentu. Harjoitusta saatiin kuitenkin kivasti muun muassa mittauksesta, sitä kun virallisissakin kehissä voi tämän pikkuneidin kohdalla tapahtua. Hilpi esiintyi kyllä yksinäänkin oikein sievästi ja pääsi onneksi vielä BIS-kehään harjoittelemaan lisää. Sella taasen oli kuin mikäkin pahainen kakara omaa vuoroaan odotellessa, riekkui minkä kerkesi. Ehkä riekkumisessa oli hyvääkin, kehässä se nimittäin liikkui  ruohoalustalla yllättävänkin vauhdikkaasti. Seisominen oli sen sijaan supermälsää sen mielestä, kuten yleensäkin. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu, ja Sella olikin isojen aikuisten sinisten ykkönen - se kun ei ole koskaan voittanut missimittelöissä mitään :) Valitettavasti meillä ei ollut varahandleria matkassa mukana, joten Sellaa ei loppukilpailuun saanut mukaan. Hilpi jaksoi BIS-kehässäkin pönöttää ihan kivasti ja antoi kolmen tuomarin tutkia hampaansa mukisematta. Loppujen lopuksi Hippiäinen valittiinkin koko shown kauneimmaksi koiraksi, tuomarin mukaan siitä näki jo kehään astellessa sen olevan voittaja-ainesta, heh :) Iloitaan nyt tällaisesta epävirallisesta menestyksestä, virallisissa sitä ehkä saa odotella vielä jonkun aikaa.

Tytöt ylpeinä pokaaleistaan



Mutta onpa tuo pentu vaan ihmeellinen, mitä tahansa se tekee, sillä on aina kunnon asenne mukana. Viikkotreeneissä tosin tuli taas havahduttua siihen, että vaikka koira osaa, niin ohjaaja ei. Saksalaiset jo sujuivat koiran puolesta takaakiertoon yhdistettynä, mutta ohjaaja oli kyllä niin kankea niissä, huoh. Sylkkäreitä muisteltiin myös pitkästä aikaa, mutta ongelmaksi muodostui se, ettei Hilpi tule tarpeeksi käteen. Esteen kanssa ne olivat helpompia, se on oppinut aika hyvin niitä hakemaan jo. Mutta testattuani asiaa Sellan kanssa täytynee taas todeta, että taitaapi vika olla ohjaajassa taasen. Lopuksi tehtiin jo aika konstikasta kuuden esteen radanpätkää valsseineen ja sivuirtoamiseen, mutta koira toimi hienosti! Tanja oli käynyt taas Janita Leinosen opeissa ja sieltä nyt otettiinkin uusia ideoita palkkaamiseen. Treenit tehtiin kaikkineen niin, etten itse palkannut koiraa lainkaan, vaan palkka vain lentää sille jostakin taivaasta (huomaamattomasti apuohjaajalta). Tämä tuntui toimivan Hilpille kivasti, vaikkei se aina ihan huomannutkaan lelua. Irtoaminen tuskin tämän kanssa tulee ongelmaksi, hanskassa pysymisen kanssa voi olla toinen juttu... Vahvistellaan vielä kuitenkin sitä, että se menee aina ensin lelulle, eikä jahtaa ohjaajaa.

Jotta ei tulisi pelkästään kehuttu tuota lapsosta, niin tunnustettakoon, että meidän tokojutut on kyllä enemmän kuin vaiheessa. Hilpi on kaiken uuden äärellä itse asiassa jopa taantunut näissä jutuissa. Istuminen kovassa vireessä on hankalaa ilman käsiapua ja se lempparijuttu, maahameno, on unohtunut täysin. Oli käsky mikä hyvänsä, Hilpi tarjoaa tällä hetkellä peruuttamista. Se on vasta opittu ja se on kivaa :) Noh, kaikki aikanaan. Olihan minulla ajatus, että se jo perusasennon osaisi, jotta voitaisiin aloittaa seuraamista, mutta katsellaan sitä sitten myöhemmin :)

Ihanan aurinkoisia iltapäiviä on nyt vietetty, syksy on kuitenkin ihan tervetullut jo lämpimän kesän jälkeen! Tässä vielä pieni video tämänpäiväisestä ilottelusta rannalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti