Sivut

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Agilityonnistumisia

On se kyllä niin erilaista tehdä agilitya koiran kanssa, joka on lajista superinnoissaan. Niin kornilta kuin se ehkä kuulostaakin, niin Hilpi kyllä todella rakastaa agilitya. Sen edistyminen on viikko toisena jälkeen niin huimaa, ettei itse tahdo perässä pysyä (ihan kirjaimellisestikin :)).

Tällä viikolla treeneissä tehtiin kahdessa osassa pikaisesti piirrettynä seuraavannäköistä rataa :




Ohjausideoina Tanjalla (tai alunperin Jänesniemen Elinalla) oli tässä, että kakkoselle tulee pakkovalssi-jaakotus,  neloselle ei rynnitä, vaan näytetään ponnistuspaikka mahdollisimman etäältä, jotta heti nelosen jälkeen ehditään tehdä persjättö ja sillä ohjataan koira vitosen yli. Kutoselle taas pakkovalssi. Tätä tehtiin kahdessa pätkässä 1-3 ja 3-6. Hilpi keskittyi kyllä hienosti koko ajan ja teki kovalla innolla, mutta tarkasti. Pakkovalssin merkkauksiin se tulee hyvin ja neloselle sivuirtoaminenkaan ei ollut ongelma. Kiire tuli ohjaajalle kutosen pakkovalssissa, mutta mutaman harjoituskerran jälkeen saatiin sekin sujumaan. Olipa huippufiilis, kun tehtiin niin hienoa agilitya :) Mutta kyllä saa omat jalat käydä, että ehtii ohjata hyvin, tuo on niin nopea. Hilpin kanssa voi kuitenkin luottaa siihen, että se jo hakee esteet niin hyvin, että pelkät ponnistuspaikkojen osoitukset riittävät, turha jäädä siis varmistelemaan.

Uutena esteenä opiskeltiin eilen rengas. Alkuun kaksi kertaa houkuteltiin ja sitten annettiin pennun tarjota estettä. Ja Hilpihän tarjosi, rengas on huippukiva, kun siitä saa aina palkaksi lelun. Muutaman toiston jälkeen tehtiin jo sitä, että itse seisoin neljän metrin päässä esteestä ja vain näytin kohti ponnistuspaikkaa ja Hilpi suoritti renkaan hienosti. Lopuksi tehtiin pussista renkaalle menoa, mikä on monelle koiralle varsin haastavaa. No niin se oli meillekin. En millään ehtinyt renkaan toiselle puolelle ennen koiraa, vaikka kuinka otin etumatkaa, ja rinnakkain juosten ei rengas onnistunut. Ongelmaksi tässä tuli se, että kun minä juoksen niin kovaa kuin pääsen, niin Hilpi lähtee jahtaamaan, eikä silloin keskity esteisiin. Siispä tehtiin taas sitä harjoitusta, että otan vähän etumatkaa ja juoksen poispäin koirasta. Kun koira vapautetaan perään, niin sille jätetään matkan varrelle lelu ja tarkoituksena olisi, että se keskittyy leluun, ei jahtaamiseen. Tästä saatiin hienot kolme toistoa ja näitä jatketaa taas kotiläksyinä. Ehkä vähän hullunkuristakin, mutta kyllä toistaiseksi tuntuu vielä niin hyvältä se, että ongelmana on se, ettei ehdi. Ainakin tietää, että koiralla on hauskaa, kun se menee lujaa :)

Meillä kävi kyllä niin hyvä tuuri, että ollaan päästy opiskelemaan agilitya ehkä parhaassa ryhmässä ikinä. Meillä on ihan huippu kouluttaja ja treenikaverit ja näillä näkymin saadaan pidettyä sama kokoonpano talvikaudellakin, mikäs sen parempaa. Meidän pennut on vaan niin taitavia ja me ohjaajatkin yritetään oppia parhaamme mukaan ;).








4 kommenttia:

  1. jee, hyvä Hilpi-sisko :))! tehän ootte hyviä! Me päästiin talveksi myös alkeis/mölliryhmään niin saadaan aloittaa lajin parissa toden teolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa,toivotaan kivoja talvitreenejä! Keyword-nahkat jyrää sitten joskus kisakentillä ;)

      Poista
  2. Kylläpä on hienoa, että pääsette jatkamaan samalla ryhmällä vielä talvenkin treenit. Sen verran edistyneempää menoa tuntuu olevan, että talven jälkeen Hilpi on ainakin pikku sinko, jos ei kokonsa puolesta tykki olekaan :D

    Teidän pitää saada ehdottomasti videota treeneistä, näkee sitten myöhemminkin miten se edistyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytynee tosiaan välillä muistaa taas kuvaillakin treenejä, niistä on kyllä hyötyä. Tuollainen reilu 15-kiloinen pikkusinko se tosiaan täällä hetkellä on, ei vauhdissa kilot paina :)

      Poista