maanantai 9. syyskuuta 2013

Voihan kepit! Ja hurraa keinu!

Agility on kyllä ihanan kamala laji! Tämä tuli taas todettua, kun Sellan kanssa käytiin vanhalla kotistadionilla  Hattulassa kisailemassa viikonloppuna. Hyvässä seurassa kisareissut ovat mukavia, vaikkei tuloksilla taaskaan päässyt omalta osalta juhlimaan.  Meidän radat nimittäin kaatuivat a) kontaktien jälkeiseen elämään, eli ei tietoakaan hallitusta alastulosta --> koira lähtee käsistä ja b) keppeihin. Kepit oli lämppäesteenä, otettiin n.3 toistoa ilman ongelmia.  Ekalla radalla Sella kuitenkin jätti yhden välin pujottelusta (?!)  ja omat keppien korjaustaidot ovat kyllä niin käsittämäätömän huonot, että siinä sitten muhittiin jokunen tovi, ennen kuin päästiin jatkamaan. Tokalla radalla helppo sisäänmenokulma, koira ei sitä kuitenkaan hae, vaan jää hääräilemään muuta. Taisin sitä kuitenkin siinä häiritä jotenkin, ainakin kuvan perusteella (tosin kuva voi olla myös joku lukuisista korjausyrityksistä :)).  No ennen hyppäriä menimme sitten tekemään kepit etupalkalla lämppäesteillä - ei taaskaan ongelmaa. Mutta eiköhän se vitonen saatu taas siltäkin radalta kepeiltä sisäänmenolta, huoh. Nyt on kyllä vähän laitettava koirankin piikkiin tätä juttua. Kisa-Sella on ihan hupsu verrattuna treeni-Sellaan. Muuten se teki kyllä nätisti töitä, vauhtiakin oli ihan kivasti ja hypyissä (turhankin paljon) ilmaa. Hävisin jopa loppusuoran kilpajuoksun sille ekalla radalla, jee! Ja positiivista oli päästä kutsumaan se kaikissa lähdöissä (ei siis varastelua) ja aikaan oltaisiin ehditty varmasti kaikilla radoilla, jos ei olisi tullut tuota säätöä kepeillä ja kontakteiden jälkeen. Radat ovat myös videolla, täytynee ne lisätä myöhemmin. Ja Tanja lupasi auttaa meidän kontakteissa, jos me vielä jaksettaisiin niiden kanssa tsempata ja ottaa ihan alusta. Katsotaan mitä ehditään. Nyt pidetään kyllä kisataukoa, niin kivaa kun se kisaaminen olisikaan.

Turha reissu ei todellakaan ollut, matkakumppanit Jenny ja Lily nimittäin kaahasivat voittoon medien hyppyradalla ja saivat tuliaisiksi hyppysertin. On ne vaan nopea pari :)

Onnitteluhalit salama-Lilylle :)

Hilpi hauveli pääsi taas kisaturistiksi ja tehtiin myös hyvää häiriöharjoitusta radan laitamilla. Pentu treenasi lähtövapautuksia, ohjauksiin tuloja ja leluille menoja. Eikä ottanut yhtään häiriötä kisatouhuista vaan teki hommia iloisesti, super!

Kisaturistina

Kaikki mahduttiin hyvin samaan kyytiin.
 Kisojen jälkeen käytiin lenkkeilemässä aina niin ihanalla Ahvenistonjärvellä. Sella jäähdytteli uiden ja Hilpi juoksenteli pitkin metsiä ja sai uuden parhaan kaverin Gabbysta. Soopelisiskoksilla oli selkeästi havaittavissa sielujen sympatiaa :)





Hilpin kanssa perjantain kotiläksytreeneissä tuli vastaan meidän ensimmäinen agilityongelma. Jaakotukset ja japanilaiset sujuivat kuin vanhoilta tekijöiltä, vaikka molemmat niitä oikeastaan ekaa kertaa tehtiin, mutta ongelmaksi osoittautuikin keinu. Yritettiin tehdä ekaa kertaa päähän juoksutuksia niin, että minä hihnan kanssa kuljin vierellä ja Sarianna palkkasi päässä pidellen keinua paikallaan. Päädyssä Hilpi nostettiin alas eikä keinua siis laskettu. Tämä ei kuitenkaan sujunut ihan toivotulla tavalla, vaan toisto toistolta Hilpistä tuli epävarmempi ja lopulta se ei halunnut keinulle lainkaan. Paniikki - pelkääkö se korkeita paikkoja ja paineistuuko se tuollaisesta?  Tänään sitten viikkotreeneissä esitin Tanjalle huoleni ja Hilpille tehtiin sitten korjaussarja kuvan viritelmällä. Hihnat unohdettiin ja pentu pöydälle ja minä vastaan toiseen päätyyn herkkujen kera. Ja keinun juokseminen olikin Hilpistä maailman hauskin juttu. Pieni keikahduskaan ei haitannut ja kontaktinkin se otti nätisti lopussa viimeisillä toistoilla. Ei se siis rikki mennyt :)



Radan pätkällä Hilpillä oli vähintään kutosvaihde silmässä, mutta korvat silti tallella, ihan mahtavaa! Tehtiin myös uutena muuria ensin hypyn tarjoamisen kautta. Aluksi Hilpi oli sitä mieltä, että tämä on varmaan taas kiva hajotus/pamautuspeli, joten palikat lenteli kun Hilpi niitä tassuillaan läiski :). No pari kutsumista hypyn yli sai sen havahtumaan siihen, että kyseessä onkin hyppyeste, ja samaan syssyyn tehtiinkin sitten muurilla myös takaaleikkauksia ja jaakotuksia. On se vaan niin teräväpäinen otus. Hilpin kanssa ollaan ilmoittauduttu Elina Jänesniemen koulutukseen kuun lopulla, nyt vaan on vielä epävarmaa, saadaanko koulutus järjestymään. Pidetään peukkuja, sillä kuuleman mukaan Elina on erityisen taitava pentujen kanssa.




2 kommenttia:

  1. Olikohan Hilpillä siinä keinulla ollut ongelmana syliin nosto? Ainakin meidän koirien mielestä se olisi ollut selkeästi kielto, ettei sinne saa mennä jos kerran pois otetaan. Mutta hienoa että toinen tekniikka toimi sitten kuitenkin keinulla :) Täällä peukutellaan että pääsette Elinan koulutukseen mukaan.

    VastaaPoista
  2. Sitä me vähän arveltiin, että tuo nostaminen oli se outo juttu ja toisaalta myös hihnan kanssa kulkeminen. Mieluummin tosiaan taas näin, että saadaan se tarjoamaan houkuttelun sijaan tuota keinuakin. Ja onneksi Hilpi ei tunnu pienistä hätkähtävän. Saatiin Elina tänne Tampereelle, innolla nyt odotellaan jo koulutusta :)

    VastaaPoista