maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kesäkausi avattu!

Kesän lapsi Sella on aloittanut kesäkauden kotikulmilla oikein toden teolla. Se on onnistunut tartuttamaan myös Hilpiin lähestulkoon maanisen suhtautumisensa frisbeeleikkeihin ja kiekon perässä juoksemisesta ei meinaisi tulla loppua. Välissä Sella käy pikaisen pyrähdyksen vedessä ja sitten taas frisbeeleikit voisivat jatkua. Tytöillä on selvä työnjako - Sella koppaa ja Hilpi palauttaa.





 






Taannoinen jäiden sekaan pulahdus ei ole Sellaa säikäyttänyt. Päinvastoin, eipä näin kylmissä vesissä vielä ole tullut juurikaan aikaisempina vuosina polskittua, mutta nyt talviturkki on jo heitetty ihan vapaaehtoisesti.



Kesäkelit toi myös mukanaan innon kokeilla pitkästä aikaa jälkeä koiruuksien kanssa. Hilpille tein peräkkäisinä päivinä muutaman kymmenen metrin mittaiset makkarajäljet ja voi sitä nuuskutuksen määrää, kun neiti etsii tarkasti joka namin. Lopussa on odottanut herkku- ja lelupalkka ja molemmilla kerroilla sinne on päädytty, vaikka melko haastavia ovat meidän alkeismaastot olleet. Sella teki myös viikonloppuna oman, ehkä n. 200m pitkän, jäljen kahdella kulmalla ja jos sen dieselkone yleisesti ottaen vähän hitaasti käynnistyykin, niin tästä suorituksesta oli hidastelu kaukana. Koko ajan nenä pysyi maassa, vaikka varsin vauhdikkaasti ja määrätietoisesti neiti aarteelle suunnistikin. Täytynee viimeistään kesälomalla yrittää ottaa enemmän selvää tästä lajista ja hyvistä jälkimaastoista täällä päin. Ihanaa huomata, kuinka kivaa puuhaa tuo molemmista onkaan!

Tytöt olivat pääsiäisen ajan hoidossa Lahdessa, kun omistajat olivat Islannissa ihailemassa huikaisevia maisemia ja ratsastamassa islanninhevosilla. Alunperin jännitin hieman, miten Hilpi mahtaa suhtautua kyläileviin serkkupoikiin pitkän tauon jälkeen, mutta kun on yhteiset mielenkiinnon kohteet niin yhteinen sävelkin näyttäisi löytyvän pian. Hilpi oli kuuleman mukaan ollut varsin kiinnostunut etenkin pienemmästä serkustaan ja innostunut vähän turhankin rajuihin leikkeihin, Sella taas on isoveikan takuuvarma silityssuosikki. Hoitopäivät olivat sujuneet kaiken kaikkiaan mukavasti pihalla auringossa paistatellen. Onneksi mitään suurta tuhoamislaskua ei Hilpi onnistunut puuhasteluillaan meille myöskään aiheuttamaan, vaikka jotakin pientä yllätystä työpäivän aikana olikin tavoilleen uskollisena mummolassa järjestänyt.



Reissu toi puolentoista viikon tauon treeneihin ja kyllä jalat ja tassut syyhyten lähdettiin eilen kepittelemään. Aluperin ajattelin 2by2 -tekniikan olevaan omiaan suurella moottorilla varustetulle Hilpille, mutta eilen tuli kyllä todettua, ettei se niin yksinkertaista olekaan näin kiihkeän koiran kanssa. Jarruja kun ei löydy ja vauhtia on ajatusta enemmän, niin joudutaan nyt vähän ottamaan takapakkia. Pääsimme jo kahteen porttiin niin, että ne ovat normaalin pujotteluvälin etäisyydellä toisistaan ja käännetty 1-7 asentoon ja muutaman kerran homma näyttikin jo hieman pujottelulta, mutta sitten Hilpi lopetti ajattelemisen ja keskittyi kaahaamiseen eikä näin tahtonut taipua ekaan väliin millään. Sinnikkyyttä vaaditaan, mutta ensi kerralla vahvistetaan taas yhtä porttia etenkin vauhdilla lähestyttäessä.

Tänään alkoi virallisesti kesäkausi myös viikkotreeneissä ja Hilpi sen kunniaksi päätti aloittaa juoksun. Pöksyt eivät kuitenkaan sen menoa haitanneet yhtään. Kesäkausi tuo mukanaan meidän penturyhmälle myös uudet koutsit. Tietysti on hiukan haikea fiilis, sillä Tanjan treenit ovat olleet ihan parhautta ja sopineet meille täydellisesti, mutta onneksi myös nämä siskokset ovat loistavia ja kokeneita kouluttajia. Hilpin taikatassut eivät myöskään ole vain Tanjaa varten (vaikkakin pitkälti hänen ansiotaan), joten se sama hyvä fiilis, mikä aina Hilpin kanssa agiliidellessä tulee, jäi myös tämän päivän treeneistä:



Kunhan ohjaaja oppi kuviot, niin rata oli oikein mukava. Lopputuloksena onnellisesti väsytetty koira ja kipeät pohkeet :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti