Molskis!

Viime päivien teemana on ollut vesi ja siinä pulikointi. Lenkkimaastot meidän kulmilla ovat näin keväisin aivan mahtavia, kun tuota rantaviivaa riittää. Torstaina tytöillä oli kovin hauskaa, kun pääsivät revittelemään niityllä, kahlailemaan järvessä ja nauttimaan ilta-auringosta.

Sella sorsapaimenessa. Kunpa se suhtautuisi myös muihin harrastuksiinsa samalla intohimolla :)

Sateisena perjantaina suunnattiin kohti kylpylämaailmaan Nokialle. Ja kyseessä ei ollut Eden, vaan Tampereen koirauinti. Sella muisti heti sisään astuessaan mistä olikaan kyse ja kasvattikin aikamoiset kierrokset jo suihkutilassa. Intoa puhkuen se rynnistikin allasalueelle ja lopulta myös veteen. Tilda-tollerin kanssa oli hauskat lelunhakuskabailut ja synttärilahjaksi saatu wubbakin pääsi nyt testiin. Tuo on niin huvittava otus, kun altaan reunalla se haukkuu ja juoksee ympäri allasta aivan täpinöissään ja veteen päästyään sitten ui rauhallisesti nautiskellen.

Hilpi tuli uimaan suoraan treeneistä, joten sen uinnit saivat suosiolla jäädä vähemmälle. Edistystä viime kertaiseen oli kuitenkin nähtävissä. Yksi kierros uittajan kanssa riitti ja sitten polskittiinkin jo itsenäisesti. Takajalat olivat löytyneet moottoriksi! Kovin vapaaehtoista ei uiminen tälläkään kerralla ollut, mutta pieniä pyrähdyksiä altaan puolella neiti suostui kuitenkin tekemään.

Ilmeestä voi päätellä, kuinka lystiä Hilpin mielestä uiminen on :)

Tänään lenkkeiltiin tyttöporukalla luonnon helmassa Hervannassa ja nyt lähtikin sitten kertaheitolla talviturkit niin koirilta kuin omistajaltakin. Mukana oli Tildan hoitokaverina ollut Lova-bortsu, joka varsin terhakkaana menijänä bongasi pieneltä suolammelta vielä jäätä ja sinne juostessaan molskahtikin sitten rantajäätikön sekaan. No eikös tästä uimisesta riemastuneena Sellankin pitänyt sitten kirmata paikalle Lovaa komentamaan, niin pian jäiden joukossa räpiköikin kaksi paimenta. Lova pääsi omin avuin ylös, mutta Sella ei oikein osannut edes kunnolla yrittää. Eipä sitten siinä tullut ajateltua muuta, kuin että sitä on mentävä auttamaan. Eipä tuo jää, ihme kyllä, omistajaakaan kestänyt, joten siellä sitten pulikoitiin molemmat ja sain onneksi pikaisesti Sellan pungettua ylös. Ja kun omistaja oli vedetty kuiville, niin eiköhän Tildakin vielä käynyt sukeltamassa samaisessa avannossa. Kylläpä sattuu ja tapahtuu, onneksi Hilpi pysytteli turvallisesti rantakamaralla, sen uimataidoissa kun vielä on tekemistä :) Noh, pääasia ettei käynyt kuinkaan ja että kotona päästiin saunaan lämmittelemään, Sellakin kipusi ylälauteelle ja otti tukevan makuuasennon.

Tyttölaumasta tuli kännykällä räpsäistyä muutama mukava lenkkikuvakin, mutta valitettavasti otin myös puhelimen mukaan pelastusoperaatioon, joten se on nyt entinen kaikkine kuvineen :P

Polskiminen saa unen tulemaan!

Kuluneilla viikoilla on myös treenattu ahkerasti - agilitya, mitäs muutakaan. Ulkotreenikausi on päässyt käynnistymään ehkä aikaisemmin kuin koskaan, mikäs sen mukavampaa!  Hilpi on tehnyt muiden treenien ohessa keppiharjoituksia ja nyt taas näyttää oikein hyvältä niiden suhteen. Sellakin kävi toisen osteopaattikäyntinsä viime viikolla. Nesteytys, kauratyyny ja treenitauko olivat tehneet tehtävänsä ja Katriina vähän jo epäili, oliko hoidossa ollenkaan sama koira kun viimeksi. Sella tuntui myös nauttivan hoidosta, sillä ensimmäistä kertaa se jopa vapaaehtoisetsi kävi lepäämään. Treenilupa siis saatiin ja viikkotreeneissä vierailtiin pitkästä aikaa. Melkoinen turisti Sella kyllä niissä oli, meno oli enemmän kuin tahmeaa. Oman fiiliksen vuoksi pyysinkin saada tehdä radan myös Hilpin kanssa ja Sella sai hakea motivaatiota autosta katselemalla. Toisella kierroksella olikin sitten jo pientä yritystä mukana, ei tarvinnut odotella sitä joka esteellä. Tehtiin kuitenkin vain vauhtisuoria, jotta jäisi molemmin puolin hyvä mieli treenistä.

Maaliskuun 31. päivä 2014,
 treenataan kuivalla ja pehmeällä kentällä :)

Hilpillä oli eilen Tanjan yksäri, jossa aiheena poispäinkäännökset ja vippaukset. Ei muuten ole sieltä helpoimmasta päästä ohjauksia, ohjaajan onnistumisprosentti kahden koiran (Hilpi ja Nuka-bortsu) kanssa vuorotellen oli kyllä surkea. Mutta mieli ei onneksi surkistunut, täytyy vaan treenata lisää :). Nuo pikkupaimenet ovat vaan niin armottomia, jos pienikin osa ohjausta (yleisimmin ajoitus) on pielessä hitusenkaan, niin eipä onnistu. Ja toisaalta taas sitten kun ohjaajalla kaikki natsaa, niin johan koirat tekevät näyttäviä suorituksia.

Tänään Hilpandeerus kävi harjoittelemassa myös misseilyä melkoisen pitkän tauon jälkeen. On tuo vaan ihme otus -  kun se kerran jonkun asian on oppinut, niin se osaa sen kyllä aina. Turhaan jännitin, että tuleeko hommasta mitään. Hilpi ravasi kauniisti yksin ja ryhmässä, malttoi seistä pitkiäkin aikoja eri seisotustavoilla eikä juuri ollut moksiskaan tuomarin käsittelystä. Isojen aikuisten sarjassa kisattiin varmasti kokeneitakin kehäkettuja vastaan, mutta hienosti Hilpi sijoittui vielä sinisten kolmanneksi. Ehkäpä uskallan sen ilmoittaa nyt johonkin kevään näyttelyyn ensimmäistä virallista näyttelytulosta hakemaan. Aurinkoinen päivä oli kerännyt paikan päälle mukavasti porukkaa ja samalla saatiin hyvää treeniä lapsista, väkijoukoista ja kaikennäköisistä koirista.  Hilpi käyttäytyi varsin asiallisesti koko ajan, mitä nyt kyllästyminen toi mukanaan pientä pöhinää, kun neiti ehti kiinnittää liiaksi huomiota joihinkin epäilyttäviin asioihin. Kehässä Hilpi oli kuitenkin "töissä", eikä silloin kehän laidalla ihmettelevät lapset tai vieressä ravaavat koirat haitanneet yhtään.  Muutama mukava kännykkämuisto tallentui tuosta tapahtumasta Maijun puhelimeen.