Sivut

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Jänesniemen koulutus 21.9.14


Agility on kyllä paras harrastus, mitä voi olla - ollaan Hilpin kanssa molemmat sitä mieltä. Treenitaukoon oli otettava tauko, kun tänään tarjoutui mahdollisuus saada ehkä maailman parasta agilitykoulutusta. Elina Jänesniemi tuli kouluttamaan takkuja omalle kentälle alla olevalla radalla.


Pieni paussi agilitysta oli kyllä tehnyt tosi hyvää. Hilpi oli innoissaan, kuten aina, mutta ei vetänyt överiksi intoiluaan. Radan alussa oli jo meillä ensimmäinen harjoittelun paikka. Mun pitäisi vaan luottaa siihen, että koira lukee ensimmäisen esteen ja uskaltautua ottamaan etäisyyttä lähdössä (muuten ei ehdi!). Koira vaan tarpeeksi vinoon lähtöön, jotta se näkee putken ja oma sijoittuminen putkien kaksi ja kolme välimaastoon. Neloselle riitti lähetys mutta vitos-kutosväliin kannatti ehdottomasti saksalaisen sijaan tehdä takaakiertopersjättö välittömästi lähetyksen jälkeen, jotta päästiin jatkamaan jouhevasti. 10-esteelle tein saksalaisen, ja se oli toimiva, kun vaan muisti itse pitää katseen tarpeeksi pitkään koiran linjalla, jotta käännöksestä saa tarpeeksi tiukan. Ehkä kaikkein hankalin ohjauskohta oli serpentiini-välistäveto (14-15-16), jota kyllä hinkattiin. Joko ohjaajan välistävetokäännös oli myöhässä tai sitten jalka ei vaan tahtonut liikkua näyttämään hypyn 16 ponnistuspaikkaa kohti. Mutta kunhan kuvion ajoitus saatiin kuntoon, niin  17 jälkeen ehti hyvin persjättöön. Uutta opittiin taas myös putkijarruista. Sen voi  ja kannattaa todella tehdä koiraa kohti ja vaikka putken ulostulopään kohdalla, jos vaan tekee sen kun koiralla on vielä kaksi laukkaa putkeen. 22. esteen siis leijeröin ja ehdin aika mukavasti jarruttamaan vielä melko pitkälle putken toisen pään tasolle. Putkeen 23 lähetys oli vähän vaikea, kun ohjaaja mietti putken päätä eikä koiran linjaa. Kunhan vain sain sen törkkäystä linjalle, niin johan putki löytyi ilman ongelmia. Ja ihan huippua, Hilpi-juniori haki ja taipui jo ekasta yrittämästä kepeille (24) suoran putken jälkeen tiukasta avokulmasta <3. Rimat pysyivät ylhäällä tosi hyvin vaikka olivat pääasiassa 60, muutama ohjausvirhe kostautui riman putoamisena, lähinnä kohdissa, kun ohjaaja ei katsonut koiraa. Elinan mukaan agilityssa on kaksi kohtaa, jossa ohjaajan on nähtävä koira aina - kun se laskeutuu edelliseltä esteeltä/tulee ulos putkesta ja kun se lukitsee seuraavan esteen. Muuten voi vilkuilla minne sattuu. Ja ne linjat! Ohjaajan pitäisi niin unohtaa esteet ja miettiä vain linjoja. Tuo pituuden ja putken yhdistelmä (29,30) jäi vielä testaamatta, mutta otetaan se joku kerta omiin treeneihin.

Saatiin myös Elinalta hyvät vinkit kontaktien treenaamiseen. Hilpi nimittäin tuli ekalla kerralla sekä A:lta että puomilta läpi, mikä on niin tyypillistä, kun aloitetaan kisaamaan koiran kanssa. Testattiin myös, että se on alkanut vapautua liikkestä jo eikä vain käskysanasta ja tähän pitää nyt tehdä korjausharjoitusta.  Treeneissä on aina pysähdytty ja vapauteltu siitä vaikka oikeasti kisatilanteissa koirahan vapautuu, kun ohjaaja on liikkeessä. Nyt siis ensin vahvistetaan, että kontaktilta ei karata ennen käskysanaa ja sitten aletaan ottamaan vapautusharjoituksia liikkeestä. Etupalkka on hyvä apu tässä: ohjaaja käy etupalkalla, palaa takaisin palkkaamaan 2on2offiin, toistaa tätä vaihtelevan määrän ja vapauttaa sitten liikkeestä etupalkalle. Ja seuraavaksi unohdetaan etupalkka ja otetaan mukaan vain se, että ohjaaja käy jossakin ohjauksessa/tekee jonkin liikehäiriön, palaa takaisin palkkaamaan kontaktille ja tärkeinpänä vaiheena palaa itse seuraavaksi kontaktin puoliväliin ja ottaa sieltä spurtin kohtaan mihin kisatilanteessakin haluaisi päästä ja vapauttaa liikkeestä (ts. otetaan tilanne uudestaan sellaisena, kuin se olisi kisoissakin). Muutama tällainen muistuttelutreeni (ehkä aluksi otetaan vain liikehäiriö kävellen), niin eiköhän saada taas kontaktiosaamista eteenpäin.

Kyllä jäi huippufiilis koulutuksesta, eikä ainoastaan vain siksi, että Elina kehui Hilpin olevan hienoin collie, jonka hän on koskaan nähnyt :) Kyllä vaan saatiin tästä koulutuksesta niin paljon ideoita ja tsemppiä jatkoon, kunpa pääsisi Elinan oppiin useamminkin. Ja parasta oli, että jäähkälenkillä oli mukana treenin jäljiltä taatusti maailman onnellisin otus. Hilpi suorastaan tanssahteli pitkin metsämättäitä :)

Agility tekee onnelliseksi.

3 kommenttia:

  1. No ihan ansaitut kehut kyllä saitte! :) onko näköpiirissä startteja lähiaikoina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilpi on kyllä niin hieno, ohjaajan taitoja sitä enemmän sitten hiotaan :) Nyt lauantaina Hilpi pääsee Hilpi-tuomarin radoille Lempäälässä ;)

      Poista
  2. Noniin, onnea matkaan. Kyllä Hilpi Hilpin tuntee? ;P

    VastaaPoista