keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tavausta

Hilpi ekaluokkalainen on päässyt varsinaiseen koirakouluun. Agiliitelyn sijaan on nimittäin keskitytty lähipäivät sanojen opiskeluun. Havaitsinpa tässä taannoin että tuolla tyypillä on oikeasti tosi heikko sanaerottelu (eikä nyt ole kyse vain keinu-sanan erottamisesta).  Se on niin henkeen ja vereen agilitykoira, ettei se käytännössä kuuntele vihjesanoja juuri lainkaan vaan lukee vain kroppaa, ennakoi siitä ja tarjoilee ties mitä toimintoja palkkion toivossa. Tulin ilmoittaneeksi Hilpin parin viikon päästä alkavalle tokon jatkokurssille ja tästä innostuneena ollaan nyt vähän muisteltu peruskäskyjä. Totesinkin sitten, että aapinen on avattava ihan alusta, ja nyt harjoitellaan käskyä istu :) Hilpi osaa istua edessä, se osaa istua perusasennossa ja se osaa jäädä odottamaan istuen, mutta pelkästä istu-käskystä ei vielä muutama päivä sitten tapahtunut mitään istumiseen viittaavaa, kaikkea muuta kyllä. Eli se on yleistänyt, että istuminen tapahtuu tietyissä kohdissa ja tilanteissa, mutta itse vihjesana oli kyllä joutunut täysin unholaan, jos se sitä koskaan on osannutkaan. No, nyt tätä toimintoa on yhdistetty vihjeeseen ja pientä edistystä on jo ainakin ruokakupilla tapahtunut -  istu-maahan-istu -kaukoja neiti suorittaakin jo melko täpäkästi nälkäisenä.

Sanaerottelua on myös treenattu lenkeillä vapautuspelillä, jossa kiven päällä ollessan tyttöjen tarvitsee kuunnella tarkkaan eri sanoja ja vasta tutun vapautusanan kuullessaan saa lähteä. Aluksi tämäkin oli kovin hankalaa ja varsinkin vihjesana "apina" oli Hilpistä aivan sama kuin "tule" :). Nyt pelaaminen sujuu jo vähän paremmin. Sella on oikeasti sanojen kanssa aika hyvä, mutta se ei vaan aina jaksa keskittyä pelaamiseen ja säätää välillä ihan muuta. Noh, onpahan Hilpille häiriötä ja maltti kasvaa. Lisäksi ollaan nyt alettu nimeämään erilaisia leluja ja treenattu sillä tavalla sanoja. Hilpi on saanut noutaa vihjeestä leluja eri vaihtoehdoista. Tosin tässä haasteena on Hilpin palkkahierarkia, pallo ei ole läheskään niin kiva kuin nännikumi ja vaikka "pallo" vihjeestä lähestytäänkin ensin palloa, niin kun sitä on käyty koskettamassa, perille tuodaankin se kivempi lelu leikittäväksi :)



Kaukaa viisaana voisi todeta, että olisihan sille voinut jo pentuna opettaa nuo tokokäskyjen vihjesanat vahvoiksi, mutta laiska ja vahvat liikemaneerit omaava ohjaaja saa nyt sitten ryhdistäytyä vähän jälkijunassa. Hiljaa hyvä tulee ei tosin ole mikään Hilpin motto :)

Viimeiset kaksi viikkoa on tosiaan otettu aika lailla rentoutumisen kannalta. Sella on käynyt kerran treeneissä kontakteja hosumassa, mutta muuten ollaan vain nautittu luonnossa liikkumisesta ja aurinkoisista syyspäivistä. Metsäleikeissä on tapahtunut siinä mielessä pientä edistymistä, että Hilpi on rohkaistunut esine-etsinnässä mukavasti. Aikaisemmin se on kyllä lähtenyt etsintöihin innokkaasti ja ilmaissut lelunkin, mutta ei ole oikein saanut sitä tuotua varmasti ohjaajalle, jos etäisyyttä on yhtään enemmän, varsinkaan jos Sella on häiriönä mukana lähtöpaikalla. Toissapäivänä lelu palautui kun palautuikin varsin reippaasti ihan perille asti ilman apuja, lukuunottamatta tietysti noutamaan kehottamista. Ja hurjat bileet pystyyn!

Tällaiset syyssäät kyllä kelpaa meille, tätä lisää.

Onko taas kesä?

Metsäseikkailulla

Lenkkitytöt


Antaisitko mulle sen rotan...

... niin opetan sen uimaan!
syyskuun 15. ja vielä Sella tarkenee uida :)

Mitähän tv:stä tulee?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti