sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Me osataan kuin osataankin!

Kylläpäs blogia tuleekin nyt ahkerasti päiviteltyä, olisikohan syynä siihen tämä lauman kasvaminen :) Kiva toisaalta saada muistiin Hilpin kasvua, pentuaika on kuitenkin niin ainutlaatuista. Muutaman päivän päästä tulee täyteen jo 11 viikkoa, huh! Välillä tulee pieni paniikki siitä, että onko sitä pidetty ihan pumpulissa, kun oikeastaan mitään ei ole vielä harjoittelemalla harjoiteltu, mutta kun nyt oikein miettii, niin Hilpi osaa loppujen lopuksi jo paljon asioita. Pieni listaus on ehkä paikallaan, niin saan mielenrauhan:

- Sisäsiisteys on oikein hyvällä mallilla. En edes muista, koska viimeksi olisi joutunut mattoja hinkkaamaan tai lattiaa kuivailemaan. Pissi tulee aina ulos tai pitkinä yksinoloaikoina sanomalehdelle.
- Kontaktiharjoitukset ovat edenneet jo useamman sekunnin kestoon ja nyt ollaan jo vähän harjoiteltu kontaktinottoa sivulla. Hilpi osaa (useimmiten) pyytää katseella luvan päästä vapaaksi lenkillä.
- Hihnalenkkeily sujuu jo ihan mukavasti, sen kanssa ei oikeastaan koskaan mitään ongelmaa ole ollutkaan. Autotiet vielä pelottavat vähän, mutta muuten mennään reippaasti.
- Luoksetulot ovat ihan superhienot olleet alusta saakka.  Kutsun tultua luokse tullaan suorastaan lentäen :) Toivottavasti rohkeuden lisääntyessäkin saadaan tämä superkiva juttu pidettyä yllä!
- Ohitukset ovat myös tällä hetkellä kivalla mallilla. Ihmisistä mennään ohi vapaanakin yleensä ilman ihmettelyjä, paitsi lapset eivät kyllä jää Hilpiltä rauhaan :) Koirien ohi ollaan päästy namin avulla hyvin.
- Tempuista osataan käskystä istua, houkuttelulla mennä maahan ja käsitargetti on nyt jo selvästi hoksattu. Seisomista naksuttelin Hilpille tänään, katsotaan, miten siitä edetään. Lisäksi papi aloitti viikonloppuna odottamisharjoitukset ruokailujen yhteydessä, ja sehän osaa jo senkin!
- Putki on huippukiva juttu, sitä Hilpi suoritti perjantaina jo täysin itsenäisestikin :)

Tämähän voisi olla vaikka 2on2off-harjoittelua, mutta oikeasti ihan vaan rappusten kävelyä harjoiteltiin Pyynikillä :)




Eipä tämä nyt sitten hassummalta kuulostakaan. Tuo on kyllä varsin helppo pentu ollut, eli oppii opettamattakin tosi nopeasti. Se on myös ihanan rohkea pentu ollut toistaiseksi. Eilen vierailtiin Mustissa ja Mirrissä ja kauppaympäristössä Hilpi liikkui reippasti omin jaloin ja tutkiskeli paikkoja häntä pystyssä. Ostoksilla olleet lapset saivat märät pusut ja hännänheilutukset osakseen. Odoteltiin kaupassa jokunen tovi, että isäntä tulisi ruokasäkin kantamaan, joten ehdittiin tehdä myös muutama kontaktiharjoitus. Hilpi keskittyi hienosti! Ja kun aika kävi jo pitkäksi, neiti kävi lattialle makoilemaan. Lunkki kaveri :).  Tänään käytiin talvitapahtumassa meidän puistossa, eivätkä ihmisjoukko, pulkkailevat lapset tai haukkuva koiravaljakko liiemmin pelottaneet. Suuren joukon läpi kulkeminen oli vielä liian suuri haaste, mutta muuten mentiin iloisella ilmeellä. Ja letun jämätkin maistuivat lopulta, kun Sella ja Tilda antoivat tilaa lautasella :)

Painoksi punnittiin tänään 6,3 kiloa. Hilpi-rimpula on keskittynyt näemmä jalkojensa kasvatukseen tällä hetkellä. 

Tämän hetken suurin haaste Hilpille on automatkustus. Se voi edelleen matkustaessa huonosti ja siksi auton lähelle menokin puistattaa sitä. Eilinen ajelu sujui sentään ekaa kertaa ilman oksennusta, mutta kuolaa tuli sitten senkin edestä. Hilpi näyttää lähestulkoon vesikauhuiselta aina autosta poistuessaan, reppana. Kaikkeen tottuu, vähitellen. Pahojaankin se on kyllä - yllätys yllätys - ehtinyt tehdä. Tietokoneen ja modeemin johto oli pureskeltu käyttökelvottomiksi sillä aikaa, kun oltiin Sellan kanssa iltalenkillä.  Onneksi johdot olivat irti seinästä.

Mutta eipä ole Hilpi ainoa ilonaihe. Sella on myös ollut kyllä superisosisko ja sen lisäksi treenit ovat myös menneet viime aikoina kivasti. Maiju kuvasi perjantaina videota ja ilokseni huomasin, että se jopa kiihdyttää kohti seuraavaa estettä ja mä jouduin oikeasti tekemään omien jalkojenikin kanssa töitä! Ja vitsit, että se kääntyy hyvin! Takaakiertoa niistolla harjoiteltiin muutamaan otteeseen sujuvammaksi ja lisäksi treenattiin keppien itsenäisempää suorittamista niin, että Maiju palkkasi keppien päässä ja itse jäin puoleen väliin. Aika vain menee tuolla omatoimitreeneissäkin niin hujauksessa. Ensi kerralla yritetään olla ripeämpiä ja saada Maijun ja Tildankin menoa kuvatuksi!


Vaikka arki onkin ollut syksyn ja talven niin kovin kiireistä, niin kyllä noista koirista saa itselleen niin paljon hyvää mieltä ja ne pitävät minut tolkuissani välillä mieleen hiipivän stressin keskellä. Mikään ei ole kyllä mieltä ilahduttavampaa, kuin nähdä, kuinka ne myös nauttivat toistensa seurasta. Ihanuudet.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti