torstai 13. maaliskuuta 2014

Ypöyksin

Apua, Sella on kadonnut ja mä oon ihan yksin, tuumii Hilpi. Sella otti äkkilähdön täksi viikoksi mökkeilemään isännän kanssa (niin, jostain syystä mökkikaverin valinta rentoon reissuun osui Hilpin sijasta Sellaan...) ja Hilpi on päässyt testaamaan, millaista elämä ainoana koirana onkaan.  Ja täytyy kyllä todeta, että onpas meillä ollut leppoisaa. Hilpi on nauttinut huomiosta ja ollaan lenkkeilty kivoja kahdenkeskisiä lenkkejä keväisestä säästä nauttien. Lenkkeily on sujunut varsin mutkattomasti, kun on voinut keskittyä vain yhteen lenkkikaveriin. Hilpi on käyttäytynyt kerrassaan hienosti!

 Lenkkeily kaksistaan on tarjonnut myös paremman mahdollisuuden harjoitella häiriöttä erilaisia koiramaisia juttuja, kuten pallonhakua ja esine-etsintää. Pallonhakijana Hilpi on yliveto, pallo palautuu alta aikayksikön omistajalle, kun ei tarvitse välissä mälvätä toisen kanssa! Ja esine-etsintää tehtiin tänään sekä metsässä että niityllä ja kylläpä sai taas ihastella tuon intoa työskennellä. Tässä vaiheessa vauhti korvaa vielä ajatuksen kanssa etenemisen, mutta kyllä se nenäkin lopulta käyttöön tuli ja esine löytyi ja palautui kyllä oikein nopeasti. Taitava! Lisäksi ollaan sisällä sheippailtu erilaisia laatikkotemppuja, takajalkojen hahmotus paranee kerta kerralta ja yritystä ei Hilpiltä puutu. Helppoahan tämä yhden koiran kanssa eläminen ja treenaaminen on, mutta kyllä Sellaa taitaa olla jo meillä molemmilla ikävä. Saas nähdä, millaisen vastaanottoseremonian isosisko huomenna saakaan. Jospa sitä keväällä ja kesällä tulisi enemmänkin järjestettyä kaksinkeskistä aikaa molemmille koirille, kun meidän talouden huoltojoukkojen vahvuus vakiintuu taas.




Hilpi tapasi eilen vielä enemmän ruokaa rakastavan lajitoverinsa, joka ei ihan ymmärtänyt Hilpin leikkejä:


Tässä siivoilua pakoillessani tulin myös päivittäneeksi tyttöjen omien välilehtien tekstejä hieman. Hauskaa, että Hilpiä kuvaavat edelleen parhaiten samat sanat kuin kahdeksanviikkoisena :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti