sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Suurtakkukilpailut ja Heini Stenbergin opeissa

Aksaa, aksaa ja vielä kerran aksaa. Sellaisia lomapäiviä on vietelty nyt. Lauantaina oli ohjelmassa vuoden tärkeimmät arvokisat, Suurtakku 2014, eli oman seuran mestaruuskisat. Tuomaroimaan oli saapunut Johanna Wurtrich. Mölleillä startteja oli kaksi, joista paras tulos otettiin huomioon ja Suurtakku-kilpailussa oli agi- ja hyppyradat, joiden yhteistulos laskettiin. Hilpi teki omassa luokassaan varsin vauhdikkaat radat ja voittikin vuoden 2014 Möllitakku-tittelin itselleen. Hilpi saa nimensä takkujen "Hall of Fameen", eli kaiverrettuna kiertopokaaliin ja ansaitsi myös kasan palkintoja ja juhlajuomat ;)


Radoista sen verran, että vauhtia oli ehkä hippusen taitoa enemmän, mutta hyvä fiilis jäi silti. Ekalla radalla oma tyhmä moka, kun käänsin rintamasuunnan pikkaisen liian aikaisin putken jälkeiseltä hypyltä poispäin ja ohihan se siitä vilahti. A:n Hilpi tuli vauhtihurmassaan lähes lentäen (hui!), joten pysäytystä ei voinut kyllä vaatia. Tokalla kierroksella ohjaaja hosuikin sitten aika tavalla, mutta onneksi saatiin kiva A:n suoritus tähän rataan.


Lauantaiaamuna vielä jahkailin, että jaksanko keskittyä kahden koiran kanssa kisaamiseen vai jätänkö Sellan suosiolla pois näistä karkeloista. Sella oli kuitenkin hyvällä fiiliksellä heti aamusta, joten koetettiinpa onneamme sitten. Ja voi mahtavuutta, eipä ole Sellan kanssa pitkään aikaan ollut niin hyvä fiilis agilitysta kuin nyt oli. Agiradalla se perinteisesti vähän kaarteli joitakin mutkia ja ilmoitti haukkuen olevansa radalla, mutta kontakteilla muistin kerrankin olla tosi tarkka ja auttaa rytmityksellä puomin ylösmenon ja alasmenotkin olivat tällä kertaa hallitut. Jostakin vitonen tuolta radalta tuli, en oikein tiedä mistä, kun ei ole videolla. Hyppyrata oli Sella-agilityksi oikein sujuva nollarata, jonka jälkeen olin kyllä tosi iloinen. Positiivista oli myös se, ettei kompuroitu keppeihin kummallakaan radalla, vaikka ne on Sellalle kisavireessä niin hankalat. Harmi, kun ei tullut videolle Sellan ratoja, olisi ollut kiva jälkeenpäin nähdä varsinkin hypäri. Suurtakkukilpailussa kaikki säkäluokat kilpailevat samassa sarjassa ja kun ratojen tulokset laskettiin yhteen ja ajat otettiin vertailuun, niin Sella jopa sijoittui pronssille, aivan huikeaa! Tämä oli jo kyllä saavutus meille, kun harvemmin tuota menestystä on niin virallisissa kuin epävirallisissakaan kisoissa tullut sitten luokkanousujen :) Eihän me mitään huippuagilitya todellakaan esitelty, mutta eipä tarvitse hävetäkään ;) Ihana Sella!

Superlassiet :)

Tänään käytiin Hilpin kanssa Stenbergin Heinin agilityopeissa. Ehdittiin treenata tällä kertaa välillä 1-22 ja kyllä vaan tuli tarpeeseen tällainen herättelevä treeni siitä, mitä osataan ja mitä ei.



Ensimmäisenä tehosyyniin pääsi tuplasykkäri välillä 5-6. Hilpi ja sylkkärit on edelleen haastava yhtälö :) Muistiin painui tästä se, että itse on pysyttävä jollain tapaa tuplassakin koko ajan liikkeellä, jotta ohjaus on selkeämpi koiralle. Myös putken 19 jälkeen tehtiin löysä sylkkäri putkeen 20, ja sekös myös oli hieman haasteellista, kun sylkkärin jälkeen olisi vielä pitänyt ehtiä kertomaan vastakäännöksellä tai valssilla koiralle, että putkesta 20 käännytään sitten vasemmalle ennen kuin koko koira on edes siellä putkessa. Noh, onnistuttiin tässäkin lopulta parin putken vahvistuksen jälkeen. Se mihin jatkossa nyt puututaan välittömästi on rimojen pudottelu. Tänäänkin kolisi 50 rimat turhan paljon, Hilpi on ruvennut kiirehtimään ja olemaan välittämättä rimoista. Sekä Heinin että Tanjan neuvoista otetaan nyt vaari ja jatkossa jos rima putoaa, niin pysähdytään välittömästi, korjataan se yksittäinen hyppy samalla ohjauksella kuin millä pudotus oli tapahtunut ja kehutaan onnistumisesta palkkaamatta muuten koiraa. Sitten otetaan kohta uudestaan useampien esteiden kera. Kun tätä on tehty jonkin aikaa voi riman pudottamisen korjausliikkeellä tehdä hypylle kahta kauheamman häiriön eli ohjata tahalleen huolimattomasti, hölmösti tai hassusti ja koiran pitäisi silti pystyä pitämään rima, kun se on esteen lukinnut. Lisäksi Heini neuvoi tekemään yksittäisellä 55-65 korkealla hypyllä jo nyt hyppyharjoituksia, vaikkei radalla niitä vielä niissä korkeuksissa pitäisikään, jotta hyppytekniikka hioutuu ilman liiallista rasitusta. Renkaasta se tuli tänään(kin) ali ensimmäisellä kerralla, siivekkeiden kanssa ei ongelmaa. Tanja kuitenkin lohdutti, että on varsin tyypillistä, että nuorella koiralla tulee tällainen alitusvaihe, ei siis vielä tuskastuta tähän.  

Onpa tämä rengas nyt haastava ilman näitä apukeinoja.
Koulutus oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen, ja Heinikin oli sitä mieltä, että olemme oikein hyvällä mallilla, kunhan vaan en opeta siitä rimojen roiskijaa :) Heinille päästään taas elokuun lopussa ja syyskuussa on vuorostaan luvassa Elina Jänesniemen koulutus, eli OMD-oppeja saadaan lisää jatkossakin, jes!

Kyllä näistä ylikin pääsee, kunhan vaan viitsii.


Yllä olevat agilitykuvat on siskon vierailun yhteydessä otettuja, kiitos kuvista Marianne ja Petteri! Siskokset olivat oikein innokkaita treenaajia ja jäähkälenkilläkin osattiin olla sopuisasti yhdessä ja vähän jopa hippasilla. Alla vielä muutama otos Hilpin keppitreenistä:

Avokulmasta seuraavaan väliin kääntyminen vaatii töitä, mutta onnistuu :)


Kiertokulma on kiva!
Nyt palautellaan taas tovi ennen seuraavia agilitytreenejä. Jospa sitä vaikka ryhdistäytyisi ja vähän tokoilisi ja kävisi jäljellä... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti