Sellaista koiranelämää: Tovi tokoa ja mitäs muutakaan kuin agilitya ja rantaelämää

Maltettiinhan me sitten viime viikolla muutamana päivänä ottaa ihan asiaksemme vähän tokoillakin puistossa. Ekalla kerralla oli kyllä sellainen hyvän mielen treeni, koirat olivat molemmat ihan into piukassa touhuamassa temppuja. Toisella kertaa pakkasin myös kameran mukaan, jotta sain ihan todisteitakin kasatuksi tästä touhusta. Nyt ei ollut ihan enää sellainen draivi kummallakaan, kun mitä ehkä edelliseltä illalta uskalsin odottaa, mutta kivoja pikkujuttuja saatiin kuitenkin tehtyä. Vaikka omat tokokoulutustaidot eivät häävit ole ja palkkaus on välillä ihan mitä sattuu, niin Hilpissä ilahduttaa se tekemisen meininki, mikä sillä on aina mukana kaikessa. Liikkeestä maahanmeno on sen mielestä huippuhauskaa :) Eteentuloissa harjoitellaan toistaiseksi vain sitä, että edessä istuminen on kivaa ja paineetonta ja liki uskalletaan tulla. Jospa siitä joskus hiotaan ihan liike ilman houkuttelua ja vartaloapuja ;). Noutokapula viskastiin Hilpille ensimmäistä kertaa haettavaksi, ja reippaasti ja ennakkoluulottomasti se noudettiin, vaikkei ihan perille asti toimitus tapahtunutkaan ensi yrittämällä.

Sella on opiskellut nyt uutta temppua, liikkeestä istumista, kun se on jostakin syystä vain jäänyt kokonaan tekemättä silloin "nuoruudessa". Alkaa oppi pikkuhiljaa mennä perille, vaikka haastavalta se aluksi tuntuikin. Kapulaa Sella tykkää saalistaa, mutta palautus on vielä vaiheessa (kuten on ollut muutamat vuodet tässä, hups).

Tokossa edistyminen on siksikin meillä niin hidasta, etten osaa tai uskalla oikein siirtyä pois mukavuusalueelta, vaan aina tulee tehtyä niitä kivoja tuttuja juttuja, joista saa onnistumisia. Varsinkin seuraamisesta olen onnistunut rakentamaan itselleni aikamoisen möykyn jo Sellan kanssa, etten Hilpin kanssa oikein edes uskalla aloittaa kunnolla koko projektia epäonnistumisen pelossa (kun ei tuollaiselle koiralle halua sellaista puolivaloilla etenevää haahuilua seuraamiseksi). Ja toisaalta tokon suhteen ei oikein ole toistaiseksi mitään tavoitteita tai innostavaa treeniryhmää, joten on vaikea motivoitua treenaamiseen. Ja kun omat taidot ovat niin kehnot, niin tulee helposti myös turhauduttua siihen puuhasteluun ja siinä sivussa myös paineistettua koiria turhaan. Varovaisesti oli Tanjan kanssa puhetta, jospa otettaisiin tavoitteeksi hankkia ensi kesänä BH:t koirien nimien eteen, ehkä siitä tulisi kimmoketta tähän tottelevaisuustreenaamiseenkin. Tosin silakkakoirille saattaa tuo kaupunkiosuus olla kenttäosuutta haastavampaa...

Mutta sitten päästäänkin meidän lempiaiheeseen, eli agilityyn. Viime viikon treeni tehtiin Tanjan opastuksella. Voi kuinka meillä olikin taas hauskaa! Rata oli kyllä sen verta vaativa mölli-Hilpille ja hataramuistiselle ohjaajalle, että hiottavaakin jäi (esimerkiksi pituudelle puolivalssi - mission impossible), mutta saatiin pienillä pätkillä oikein hyvää tekniikan hiontaa, kuten varmuutta esteiden lukitsemiseen ja rimojen pitämiseen. Ja rengas, sille tehtiin vaikka ja mitä ohjauksia vedätyksistä vastaanottoihin ja valsseihin, mutta kertaakaan se ei tullut siitä ali, tuskin edes ajatteli moista. Jotakin taianomaista siinä Tanjan läsnäolossa on kyllä Hilpille... :) Kepeillekin saatiin pienenpientä vedätystreeniä jo aikaiseksi, kunhan vaan muisti laittaa vastaisen käden tueksi loppua kohden. Treenattiin myös sellaista mölleissä ja ykkösluokassa suosittua estesarjaa, missä hyppyesteet ovat peräkkäin loivalla kaarella (kun sekös meille on vaikeaa) ja parhaiten siitä Hilpin kanssa suoriuduttiin niin, että en tavallaan ohjannut ollenkaan muuta kun samansuuntaisella liikkeelläni. Silloin Hilpi haki hypyt itsenäisesti ja säilytti hyvän linjan turhia vilkuilematta.

Sellan kanssa treenattiin myös samaa rataa ja saatiin tosi makeita pätkiä aikaiseksi. Se oli niin hieno, kun oikein keskityin ohjaamiseen ja linjoihin! Oli terapeuttista mennä myös estevarmemmalla koiralla aina välissä. Tuli kesken treenin taas harmi siitä, ettei alusta alkaen olla opeteltu agilitya näin. Jos se olisi saanut osaavan (tai edes jotakin agilityn perusajatuksia tuntevan) ohjaajan ja motivoivat opit jo uransa alussa, niin kuka tietää, miten pitkällä oltaisiinkaan nyt. Sen kanssa pitäisi vaan laittaa vitosvaihde silmään kartturinkin, niin johan lähtee dieselkin kiihtymään :) Sellan osa on ollut olla ensimmäinen harrastus(harjoitus)koira, eikä se varmasti helppoa aina koirallekaan ole, mutta kiva saada aina silloin tällöin sekin syttymään jo pelkästään sillä, että itse tsemppaa kunnolla. Eri asia on tietysti se, ettei sen motivaatio aina kanna keskittyneeseen suoritukseen kisatilanteissa, mutta kylläpä vaan oikein ajoitetulla ja rytmitetyllä ohjauksella voi saada treeneissä hienoja suorituksia.

Kuluneella viikolla on tehty Hilpin kanssa pieniä helletreenejä parina aamuna, keppejä on otettu onnistuneesti mukaan jo pienille radanpätkille ja rimat on pysyneet inasen paremmin ylhäällä (ts. Hilpi on ruvennut keskittymään hypyillä), kun niille tehdään pudotessa välitön korjaus. Taannoiseen treenilistaan on lisättävä kontaktitreenin osalta puomi/keinu -erottelua, Hilpi kun tuntuu helposti saavan siivet keinulla...

Kelit on olleet lämpimät, mutta me ei valiteta! Onhan meillä cityasukeillakin järviä joka puolella täällä :) Tässäpä vielä kuvasadetta viime päiviltä.

Meidän "takapihan" ruusutarha on taas loistossaan.