sunnuntai 31. elokuuta 2014

Heinin koulutus 30.8.2014

Eilen käytiin toistamiseen tähän kesään Stenbergin Heinin opeissa. Kyllä tällaiset koulutukset ovat niin tarpeellisia, aina saa rutkasti uusia treeni-ideoita! Haasteita radalla riitti kyllä tälläkin kertaa ihan mukavasti, mutta tehtiinpä meidän ennätys, kun ehdittiin omilla vuoroilla treenata aina keinulle (este nro.34) saakka, muutamien esteiden pätkissä tietenkin :)


Ensimmäisellä vuorolla oli kyllä radalla sellainen kuumakalle, ettei moista ole aiemmin nähty. Alku meni sujuvasti vastaanotolla kolmosesteen oikealta puolen, ja päästiin kivasti aina vitoselle saakka, mutta sitten voihan kepit! Hilpi oli niin ylivireinen, ettei kerta kaikkiaan alkuun löytänyt keppejä lainkaan ja kun ne löytyivät, niin ei vaan millään pystynyt pujottelemaan niitä keskittyneesti. Hetken rauhoituttiin ja sitten uusi yritys pelkkiä keppejä palkkaamalla ja saatiin kaahotus sillä pois. 7-8-9 väli oli myös mielenkiintoinen, meille toimivaksi ratkaisuksi muodostui seiskan jälkeen valssi, takaakiertoon (8) törkkäys ja päällejuoksu sekä persjättö siihen perään. 10-11 -välissä oli tärkeää mennä itse tarpeeksi syvälle, jotta koira sai luonnollisen linjan puomille eikä putki vetänyt liikaa puoleensa. Kepeille (14) tein pakkovalssin mikä toimikin hyvin, kun vaan ajoitus oli oikea. Putkeen 15 vienti meni ensin hösellykseksi, mutta kunhan saatiin sählinki pois niin onnistuttiin ihan ok jatkohypyillä saksalaisen ja takaakiertoon lähetyksen turvin, ei edes hirveä kiire tullut tehdä persjättöä 18 hypyn jälkeen. Renkaan Hilpi haki mukavan itsenäisesti, vaikka se olikin kaukana ja tyhjyyteen ja A:lla kesti persjätön, vaikka virettä olikin hieman liikaa. Ekalla setillä treenattiin vielä kepeillä (23) sivuirtoamista, mikä oli myös yllättävän haastavaa alkuun. 

Muistoja Hattulan kisoista, kuvaaja Johanna Lyömilä.


Tokaan osuuteen valmistauduttiin sitten rauhoittumalla. Virettä laskettiin ihan vaan parkitusharjoituksilla, eli palkkaa maassa makaamisesta ja siitä kun kääntää katseensa pois treenikentästä. Tokalla kierroksella olikin huomattavasti mukavampi tehdä yhdessä töitä, kun ei tarvinnut pelätä haukkaavaa piraijaa :) Sivuirtoaminen kepeillä sujui hienosti, kun sitä vahvistettiin muutama kerta palkalla. Putkikuvio 25-26 vaikutti ohjaajasta hurjalta, kun puomi on edessä, mutta koiran näkökulmasta se on melko simppeli kuitenkin. Pieni putkijarru auttoi kääntämään Hilpin hyvin kohti seuraavaa putkea. Mutta uudeksi treenattavaksi asiaksi nousi kyllä putki/kontakti-erottelu. Vaikka jaakotus hypylle 28 oli oikein ajoitettu ja avuksi otettiin vielä vastainen käsi vetämään puomille (29), niin neiti paineli kerta toisensa jälkeen putkeen, niitä kun oli juuri juostu moneen kertaan. Siihen ei nyt tällä kerralla perehdytty, vaan lopulta Heini seisoi putken tukkeena ja matka pääsi jatkumaan. Sylivekkiä tehtiin esteelle 30 ja se tulee myös treenattavien ohjauksien listalle, kun ohjaaja ei osaa. Putkilla 31 ja 32 oli tärkeää pitää oma liike jatkuvana vaikka olikin puomin toisella puolen koiraan nähden. Pikkaisen kiire tuppasi tulla 33 esteen saksalaiseen, kun Hilpiä piti hieman saatella edeltävälle putkelle, mutta onnistuttiin siinäkin. Aikas kiva rata treenata!

Liitelijä

Positiivista oli, että rimat pysyivät hyvin ylhäällä tiukoissakin paikoissa ja vaikka Hilpi kuohuukin, niin se ei touhuile omiaan, vaan pysyy ohjauksissa. Heinin mielestä meidän meno oli oikein kivaa katseltavaa ja Hilpi on mainio tapaus :) Tuo kiihkeys tuppaa vaan nyt olemaan jo pienoinen ongelma, kun se menee ylivireisyyden puolelle. Aikaisemmin ei sitä ole niin pahasti näkynyt, mutta nyt kun treenit ovat olleet niin ratatreenipainotteisia viime kerrat, niin kuumuminen näkyy helpommin ja tuntuu myös satunnaisesti ohjaajan iholla, auts.  Hilpi suhtautuu niin intohimoisesti agilityyn, ettei sen päänuppi oikein tahdo aina pysyä kropan vauhdin mukana. Ja tästä kuormituksesta seurauksena näyttäisi sitten olevan stressitason nousu, mikä näkyy varsinkin treeni-iltana arjessa epävarmuutena. Ensi viikonloppuna kisataan vielä piirinmestaruuksista, mutta sitten otetaan kyllä jonkinlainen tauko agilitysta, jotta aivot saa heittää hetkeksi narikkaan tuulettumaan. Tarkoitus olisi myös palata taas niihin pienenpieniin tekniikkatreeneihin, jossa palkkaa saa paljon itseluottamuksen tueksi ja vireen laskemista ei tarvita. 


Hilpi rakastaa agilitya.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti