tiistai 6. tammikuuta 2015

Liitelyä Lohjalla

Sunnuntaina Hilpi kävi sukuloimassa ja kisareissulla Lohjalla. Jo toistamiseen kisasimme Salosen Martin mielenkiintoisilla radoilla, sai taas vaivata päätään ohjauksilla ja lyhyillä esteväleillä. Tällä kertaa ohjaajan säätäminen oli vähän vähemmällä, siitä voi olla iloinen :) Ja tavoitteena ollut kontaktin pito koiraan onnistui ainakin tavallista paremmin, edistystä. Kivituhkapohjalla oli kyllä luksusta kisata halliolosuhteissa ja vauhtia Hilpillä piisasikin, osittain ajatusta enemmän. Vaikka se täydellinen onnistuminen jäi taas kokematta, niin hyvän kisaseuran ja kannustusjoukkojen takia kisapäivä oli mukava. Kiitos myös suoritusten dokumentoinnista Elina ja Timo :)



Ensimmäinen rata oli hyppäri, joka tuntui tutustuessa aika hankalalta. Hyvä tsemppi saatiin kuitenkin siihen ja omaan liikkeeseen ja rytmitykseen sai kyllä olla tyytyväinen. Hilpi oli kivasti kuulolla, mutta rohkeni myös irrota. Renkaan jälkeiset kepit jännitti radalla eniten (rengas ohjasi suoraan viereiseen putkeen), enkä tutustumisessa uskaltanut siihen vastakäännöstä lähteä viime viikonlopun möhlimisen jälkeen yrittämään, pakkovalssista puhumattakaan.  Tuurilla siis mentiin, mutta Hilpi oli kiltti ja luki minimaalisen rytminmuutoksen ja pienen vedon oikein. Loppusuoran viimeiseen persjättöön ehtimistä epäilin, vaikka puolenvaihto oli oikeasti ainut järkevä vaihtoehto hyvän linjan saamiseksi. Siksi se jäi tutustumisessa kunnolla testaamatta, mutta radalla sen päätin kuitenkin tehdä. Ja ehtihän sen, mutta sen jälkeen kontakti herpaantui ihan pieneksi hetkeksi ja voih, rima alas.


Hiekka pöllyämään ja täysillä eteenpäin!
Rata ei ollut ilmeisen helppo muillekaan, kun tämä suoritus riitti kisan voittoon. Palkintopallille radalla nousi myös myöhemmin kisakirjaansakin merkinnän ansainnut Gini-sisko, harmi että missattiin palkintojenjako :P

Keyword-nahkat hienosti edustettuina!
Toisella radalla Hilpi kävikin sitten selkeästi edellistä kuumempana ja maltti hävisi nyt vauhdille. Keppitreeniksi meni, kun ensin ei löytynyt oikea väli ja sitten ohjaajan sivuirtoaminen oli liikaa. Mutta periksi en antanut ja asia treenattiin siinä ilman helpotuksia. Keppiuusinnat kyllä sekoittavat tämän ohjaajan päätä sen verran, että ote hieman herpaantui ja huolimattomuusvirheitä alkoi tulla. Mutta positiivista tällä radalla oli keinu! Ei mennyt lentämiseksi tällä kertaa, kun taktiikkana oli olla vastaanottamassa koiraa lähetyksen sijaan. Radalta tulokseksi siis kieltojen myötä hyl.

Kyllä mä pystyn näille jarruttamaankin, kun keskityn.



Kontaktit vähän lipsuivat tässä vireessä, mutta yritystä ei puutu Hilpiltä.

Jes, se onnistuu!

Maali häämöttää!


Kolmas rata oli edellisiä simppelimpi, ja ohjauksellisesti selkeämpi. Pitkän suoran päässä ollut keinu onnistui, vaikka vähän liikaa sitä varmisteltiinkin. Lyhyet estevälit vaan eivät sopineet meille tälläkään radalla, kun renkaalta olisi taas kerran pitänyt kepit löytyä niin pian ja ohjaaja ei uskalla koiraa jarruttaa. Ajatuksenani oli pikkaisen helpottaa keppien hakua omalla sijoittumisella, vaikka se vaati takaaleikkauksen kepeille. Kun oikea väli löytyi niin takaaleikkaus oli sitten liikaa Hilpille. Mutta saatiin tämäkin treenattua yhdellä korjauksella, eli ei siis hukkarata tämäkään :) Tulokseksi radalta 10. Tämä rata ei videolle tarttunut, mutta todettakoon vielä, että kyseessä oli päivän ainut kaikki rimat ylhäällä -rata meiltä :)



Tarkka tuomarisetä :)





Hilpin kanssa ollaan kyllä pian ihan ykkösluokan spesialisteja, kun niitä tähän tahtiin tahkotaan :) Sella oli nostettu kakkosiin ja noilla starttimäärillä, mitä on kisattu, mutta se kertonee enemmän rataprofiilien muutoksesta ja koiran vauhdista, kun taidoista. Hilpin kanssa agility on niin erilaista,
kun on pitänyt opetella täysin uusi ohjausrytmi ja se ei nopeana reagoijana anna anteeksi yhtäkään virhettä ajoituksessa tai kontaktin pidossa. Mutta se varmasti opettaa myös minut paremmaksi ohjaajaksi ja palkinto sinnikkyydestä odottaa tulevaisuudessa, uskon näin. Ja pääasia, että hyvä fiilis säilyy radasta toiseen, eiköhän niitä nappisuorituksiakin sieltä tule jossain kohtaa sen myötä. Periksi ei anneta eikä varmistelemaan aleta :)

Ihanat talvikelit ovat taas täällä, mutta eipä nuo meidän viluvillet liikoja tarkene hangessa telmiä. Talven myötä pakkasiin toivottavasti pääsee tottumaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti