sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Valoa näkyvissä...

... nimittäin ohjaajan suoritusten tasaisuudessa. Eiliset kisat Janakkalassa palauttivat mukavasti uskoa omaan tekemiseen, vaikkakin opettivat taas myös siitä, kuinka pienestä voikaan olla kaikki kiinni.

Tuomarina radoilla oli ehdoton suosikkituomarini Anne Savioja. Hänen ratansa ovat aina sopineet jotenkin tämän ohjaajan järkeen, tälläkin kertaa oikeastaan kaikkiin ratoihin sai hyvän tuntuman jo rataantutustumisessa. Ensimmäiselle radalle meille tuli Hilpin kanssa jostain syystä aikamoinen kiire ja Hilpi ei ehtinyt lainkaan päästä tutuiksi hallin kanssa, kun jo oltiin lähtökuopissa. Ja on se vaan ihme otus, hallihämmennys vaihtui saman tien keskittyneeksi suorittamiseksi, kun agiesteet näkyivätkin edessä. Vähän alustatuntumaa hakien hyppyrata suoritettiin, mutta kerrankin virheettömästi. Takaaleikkaukseni jälkeinen rima kopsahti pahankuuloisesti, vaan kerrankin tuuri oli meidän puolella, eikä se pudonnut. Tällä suorituksella noustiin sijalle 2 ja saatiin siis toinen luvamme aikaan -11,19 (etenemä 4,84m/s).

Agiradoilla päästiinkiin sitten jo enemmän tekemisen makuun, kun alkoi Hilpi ja ohjaajan jalat jo vähän lämmetä. Ensimmäinen näistä olikin mielestäni päivän paras rata meiltä. Hyvä fiilis saatiin jo alkuun, kun uskalsin kerrankin tehdä putkijarrun kisoissa ja Hilpi luki sen vielä täydellisesti. Putken jälkeisellä hypyllä piti hiukan kasailla ajatuksia ja siksi ajoitus päällejuoksuun oli myöhässä, vaan eipä tuo Hilpiä onneksi haitannut. Harmillisesti A:n jälkeen muuri oli sellaisessa kulmassa, että ohjaajan olisi pitänyt siihen ehkä vähän vekata Hilpin nuolevan hyppytyylin tuntien. Nyt se tuli niin läheltä muurin toista reunaa, että tempaisi palikan mukanaan. Mutta keppien jälkeisen valssin ehdin (juuri ja juuri) tekemään koiraa häiritsemättä ja keinu oli tällä kertaa ihan super. Tältäkin radalta hopeamitali vitosella aikaan -14,17 (4,56m/s). Tuomari ihasteli Hilpiä palkintopallilla ja käski meitä pitämään muurin ehjänä seuraavalla radalla :)

Viimeiselle radalle lähdettiin hyvin rennoin mielin, sillä se vaikutti edellistäkin mukavammalta.  Alku sujuikin oikein kivasti, mutta on kyllä todettava, ettei Hilpi edelleenkään erota keinua ja puomia. Nyt on vaan vaihtunut asiat niin päin, että se epäilee esteen olevan ensisijaisesti keinu, ei puomi. Eli siis tästä arvonnasta seuraa hidas puomi. Noh, jatketaan treenejä. Putkijarrua olisi yllättäin tarvinnut myös puomin jälkeiselle putkelle, sillä Hilpin suunta putkesta olikin suoraan ihanille kepeille. Onneksi se kuulee radalla kuitenkin jotakin, vaikkei esteiden nimiä tiedäkään, ja sain sen kurssin käännettyä täpärästi. Keinu oli taas hieno tälläkin radalla. Rataa pohtiessani eniten arvoin sitä, kuinka tuon A:n kanssa tehtävän puolenvaihdon kanssa toimisin. Mutta koska meidän agiteemana on, että varmistelemaan ei aleta, niin tein sen ohjauksen, minkä koin itselleni mieluisimmaksi sillä hetkellä, eli persjätön A:lle. Viime viikon treeneissä kokeiltiin Hilpin kanssa kontakteilla sitä, että sitä ei prässättäisiinkään sanallisesti niillä, koska se selvästi hidasti sen menoa. Ja nätistihän se tuli loppuun asti ja 2on2offiin ilman jatkuvaa kiipee kiipee-huutelua. Vaan kisatilanne on hieman eri kuin treenitilanne. Olin harrastanut jo aikaisemmat radat pelkkiä nopeita vapautuksia ja nyt se, sanallisen vihjeen puuttumattomuus ja oma unohdus pitää kontakti loppuun saakka (ja katse siinä, mihin haluaa koiran laskeutuvan eikä missään yläilmoissa)  kostautui sitten Hilpin elämän ensimmäisenä kontaktiloikkana. Voi pahus! Ei kyllä käynyt mielessäkään, että se osaisi tuollaista tehdä, vaikka toki välillä on läpi kontakteilta tullutkin. Ja mistä tietää, että ohjaajan kontakti ei ollut riittävä . siitä etten itse nähnyt ottiko se alastuloa vai ei. Olisihan tuo A pitänyt uusiksi ottaa, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti, etten oikein ehtinyt reagoida asiaan. Ja jos en ole etukäteen varautunut johonkin, niin enhän minä toimia osaa :) Eli jatkettiin loppuun ja Hilpi esitteli kyllä loppusuoralla oikein ilahduttavaa irtoamista, Tältä radalta siis vitosella kolmas sija radan nopeimmalla kellotetulla ajalla -16,92 (4,64m/s). Eli se nollavoitto ja serti oli sitten tuon kontaktivirheen päässä. Oi jospa olisinkin tehnyt A:n jälkeen sen valssin...



Yhteenvetona voi todeta, että olivathan nämä parhaat kisat tähänastisista. Ei täydellistä, mutta tasaista suorittamista, paljon onnistumisia ja jotakin yllätyksiä, treeni-ideoita taas riittää. Yksikään rima ei tullut alas, ohjaus pysyi kasassa jokaisen radan alusta loppuun ja uskalsin tehdä haluamiani ohjausratkaisuja ja unohtaa varmistelun.  Rentous toi kyllä mukanaan ohjaajalle muutamia vanhoja kammottavia maneereja, kuten tuon kamalan putkiin lähettämisen huitovalla kädellä, mutta onneksi koira on meistä se, joka hoitaa tuon tyylikkyyden menossaan :) Hilpi oli tuomarin mukaan hänen ehdoton suosikkinsa ;) Ja sainpahan takaisin sitä pikkuisen kadoksissa ollutta itseluottamusta taas, hyvillä mielin kohti seuraavia kisoja!

Nyt on varaa valita, millä leikkii!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti