Treenailua, polskimista ja Hilpin kisauran avaus :)

Meidän viikko on kulunut seuraavanlaisissa merkeissä:

Ruska-aika on nyt kauneimmillaan ja puistolenkit ovat kyllä näillä keleillä ihania.

Aina ei mahdu kuvaan kokonaan.

Torstaina käytiin vähän treenailemassa tekniikkapätkiä hallilla Jennyn ja shelttien kanssa. Sella oli supervarma ja sillä oli hauskaa, se kyllä tekee oikein huonommallakin ohjauksella. Hilpillä oli myös hauskaa, vaikka vähän turhan kiirekin välillä :) 

Lauantaina Tristan ja omistaja tulivat hakemaan meidät mukaansa Tampereen koirauimalaan. Sella sai jutun juuresta aika pian kiinni ja meni reippaasti omin avuinkin altaaseen ja uiskenteli verkkaiseen tahtiin ympäri allasta. Välillä näytti siltä, kuin se olisi vaan kellunut siellä :) Eli ensi kerralla pienemmät liivit päälle, jotta saa tehdä vähän enemmän töitä uidessaan.

Hilpille sen sijaan reissu oli enemmänkin koettelemus, alkaen jo alkusuihkutuksesta (eipä tullut mieleen, ettei tuo tyyppi ole koskaan suihkussa aikaisemmin käynyt). Altaaseen sekin kuitenkin saatiin ja alkushokin jälkeen alkoivat takajalatkin polskia. Hilpi kävi yhteensä kolme kertaa altaassa, itsenäistä uintia saadaan vielä odottaa kuitenkin tovin :) 

Sella opetti tottakai pienemmälleen myös sen, kuinka hauskaa on juosta ympäri allasta ja haukkua, kun kaveri on uimassa. 

Saatiin uintikaveruksista muutama kimppakuvakin otettua.

Ää, Trsitan roiskii!

Tänään suunnattiin sitten tekemään hyväntekeväisyyttä Takkujen kentälle. Kyseessä oli Mäkelöille järjestetyt hyväntekeväisyysepikset ja päätimme mekin antaa kortemme kekoon kisailemalla Hilpin kanssa putkiluokassa. Kisapaikalla vähän suu loksahti auki, kun siellä odottikin Huittisen Harrin laatima 18 esteen rata suorine putkineen. Hiippa on tehnyt ehkä 6 estettä putkeen tähän mennessä, joten rataan tutustuessani yritinkin kovasti mietiskellä, millaisissa pätkissä juttua suorittaisin. Osaanottajia oli rimallisessa putkiluokassa yli 50, joten jokunen tovi saatiin omaa vuoroa odotella ja päästiinkin hyvin harjoittelemaan kisapaikalla käyttäytymistä. Hilpi oli melko nätisti alkukuohuntansa jälkeen ja sen kanssa oli varsin leppoista odotella pääsyä radalle. Ja hyvällä fiiliksellä matkaan lähdettiinkin. Hilpi oli koko jutusta niin innoissaan, että kaikki 18 estettä menikin aivan hujauksessa ja vielä täsmälleen oikeassa järjestyksessä. Minä sen kun yritin pysytellä perässä ;). Avattiin siis kisaura melkoisen komeasti nollalla! Vieläkin ällistyttää se, että Hilpi todella keskittyi täysillä tekemiseen eikä ottanut minkäänlaista häiriötä mistään ympärillä olevasta, vaikka koskaan ei ole vastaavissa olosuhteissa agilitya tehty. Hilkulla oli jopa palkintopallisija, lopullinen sijoitus oli 6/51 ja viisi parasta palkittiin. Miten hienoa, tuo kakara on kyllä ihan liekeissä! 

Kisavideokin saatiin, kiitos siitä Tanjalle. Ja putkijarruja vissiin treenaillaan seuraavaksi :)

Onpas kiva viikonloppu takana päin! Ensi viikolla sitten ohjelmassa muun muassa syyslomailua. 

Energiaa syksyyn auringosta ja pentuesisaruksista

Viime päivinä on päästy nauttimaan mitä ihanimmista syyssäistä. Metsäretkiä on tullut tehtyä useampia niin Hervantaan kuin Haralanharjulle. Ihana aurinko!

Suolijärven polkujen varsilta:

Sella on ihan timanttia :)

Ja kännykkäpotretit Haralanharjulta Kangasalta:

Kuluneen viikon ehdoton kohokohta oli matka Siuntioon Hilpin synnyinseuduille tapaamaan siskoa ja veljeä. Keyword-kokoontumisajot olivat kyllä huippuhauskat, Tenhon, Ginin ja Hilpin muodostama trio on kyllä aika mahtava. Kymmenkuiset kaverit juoksivat minkä jaloistaan pääsivät, poseerasivat kameralle hienosti, tokoilivat keskittyneesti pitkän tunnin ja vielä löysivät esineitäkin metsästä. Näistä kavereista ei kyllä potkua puutu! Reissusta saatiin muistoksi myös ihania kuvia, näistä tulee niin hyvä mieli (kuvaajana Timo Vallius, joukossa muutama oma kuva).

Silakka-Hilpi, sukua whippetille?

Ottakaa kiinni jos saatte!

Kieli poskella mennään!

Tyypeillä on aika kivaa.

Otetaan veljestä mittaa...

Tokokoulutus oli myös tosi kiva ja tuli kyllä tarpeeseen. Hilpistä saisi kyllä oikein pätevän tokokoiran, sillä riittää motivaatiota ja moottoria kaikenlaiseen tekemiseen. Ehdittiin käydä koulutuksessa läpi melkein kaikkien alokasluokan liikkeiden alkeita ja vähän avointakin. Ohjaaja oli taas yllättäin vähän ongelmissa palkkauksiensa kanssa (ajoitus, sijainti), mutta kunhan saisi nämä jutut kuntoon, niin päästäisiin kivasti alkuun näillä ideoilla. 

 Ohjaaja yrittää kuunnella oikein tarkasti, jotta oppisi jotakin :)

 Hilpin virettä on helppo pitää yllä, irrotuksen kanssa välillä on vähän tottelemattomuutta :)

Perusasentoa pitäisi nyt lähteä työstämään huolella. Toistaiseksi ainakin Hiipu tulee sivulle takaa kiertäen, se kun on siitä niin hauskaa. Tämä helposti vetää asentoa vinompaan, mutta katsotaan, jospa vasemmasta kädestä ja koiran vaemmalta puolelta tuleva palkka auttaisi suoruuteen.

 Seuraamispaikkaa treenailtiin imuttamalla, nami maistuu kyllä.

Noudon alkeita tehtiin lelulla. Vauhtia tästä liikkeestä ei puutu ainakaan, palautusosoitekin on aina oikea.

Hilpin bravuuri on liikkeestä maahanmeno,se on alunperin opetettu kosketuskepillä ja siksi se on varmaan niin kiva juttu. Palkkauksen oikea-aikaisuuteen pitäisi keskittyä, Hilpi kun menee maahan nopeasti ja nousee sieltä myös yhtä nopeasti :)

Tehtiin myös Hilpin eka tokoluoksetulo, ilman loppuasentoa kylläkin. Valitsin nyt käskyksi tänne ja se saa tarkoittaa eteentuloa, joita ruvetaan nyt harjoittelemaan.

Lepotauon jälkeen suunnattiin vielä lähimetsään esineruutua tekemään. Hilpi löysi kyllä oman rottansa ja toisella kerralla ei enää edes epäröinyt sen tuomisessakaan. Olisi kyllä hurjan hauskaa harrastella kaikenlaista tuon elohiiren kanssa, jos vain aika riittäisi. Tehdään nyt sen mukaan, mitä ehditään ja mikä tuntuu kivalta.

Hilpi, Tenho ja Gini

Hilpi 10 kk

Vaikka reissussa oli kivaa, niin Sellaa taisi olla ja hiukan ikävä.

Tapahtumarikas päivä teki kyllä tehtävänsä ja eilinen meni Hilpillä vielä aika pitkälti torkkuessa, mitä nyt yksi valokuvakehys sai hieman hammasta päivän aikana. Tänä aamuna tiesin kuitenkin energiaa taas piisaavan, mutta seuraavanlaisella varustelulla saatiin päivän touhukiintiö täytettyä ilman tihutöitä (aamut menevät oikein rattoisasti näitä täytellessä ja levitellessä):

On tuo Hilpi vaan kaikkinensa niin mainio tapaus, eipä ole tarvinnut koskaan katua sen hankintaa. Ja Sellakin tuntuu tykkäävän, niin mikäs sen parempaa :) Nyt sadetakit päälle ja lätäköihin loikkimaan!

Arkistojen kätköistä

Törmäsinpä tuossa arkistoja selaillessa hauskaan Hilpin vauvavideoon, ja yhdistin siihen mukaan tätä aamua. On nuo ajat muuttuneet, tai ainakin Sellan mielipide kaveristaan :) 

Jänesniemen koulutuksessa 28.9.13

Aamupäivä vietettiin Hilpin kanssa taas Herwoodissa agilitya opiskelemassa, tällä kertaa Elina Jänesniemen johdolla. Yritän nyt parhaani mukaan muistella, mitä oppeja saatiin. Päivän rata oli alla ja me ehdittiin omilla vuoroillamme tehdä jopa esteelle 18 saakka. Myös loppupätkälle sai kivoja ohjausideoita, jotka täytyy laittaa talteen.

Päivän teesinä oli se, että koiralle ohjataan esteiden välit, ei esteitä. Pitäisi aina miettiä mihin suuntaan haluaa koiran suuntaavaan estesuorituksen jälkeen ja toimia esteiden välillä siten, että koiran linja on sujuva. Ja tämä toiminta pitäisi ajoittaa siten, että ohjaus on tehty aina kaksi laukkaa ennen koiran valmistavaa laukkaa. Eli liiku, mene -käskyt olivat yleisiä kommentteja Elinan suusta tänään :). Eka puolisko me tehtiin esteväliä 1-4, sillä vauhdissa neloselle suunnittelemaani saksalaista sai hieman jankata. Sivuttaisen hypyn tarjoamisharjoituksilla saatiin Hilpi hoksaamaan, mitä tässä pitikään tehdä, ja lopulta saksalaiset lähtivät sujumaan. Jatkossa Elina suositteli, että otetaan aina heti aluksi verkko avuksi, jotta koiralle ei tarjoudu esteen ohittamisen mahdollisuuksia kertaakaan.

 Toisella pätkällä sitten paineltiinkin menemään vauhdilla, ensin 5-9 väliä. Seiskan ja kasin väliin tehtiin Elinan selkeä suosikkiohjaus - sylkkäri - mikä onnistuikin heti ekalla, vaikka Hilpille ne ovatkin hieman vaikeita olleet. Seuraavaksi tehtiin 9-11,  putkelle pitää muistaa tehdä jarru, ttei putkesta ulostulo valu, persjätön kanssa välille 10-11 oli ohjaajalla ajoitusongelmia (käänny jo!, kontakti koiraan!), mutta 11 hypylle tehty saksalainen sujui hienosti, Hilpi ei epäröinyt yhtään millään toistolla. Viimeisenä pätkänä esteet 13-18, tässä saikin sitten taas ohjaaja liikkua. Tärkein koiraa ohjaava asia on jalat ja törkkäyksiä päästiinkin harjoittelemaan tässä ja omaa rytmitystä. Jos olin tarpeeksi edellä homma toimi, jos jäin ihmettelemään ja varmistelemaan, olin myöhässä ja Hilpi oikein haukkumalla komensi huonoa ohjausta :) Ei saisi kyllä yhtään jäädä varmistelemaan, vaan luottaa koiraan, se kyllä menee ne esteet, joita sen nenän edessä on.

Hyviä harjoituspätkiä jäi meiltä vielä tekemättä, kuten esteiden 26-28 välistävedot ja sylkkäri sekä pussille tehtävä vastakäännös (kerrotaan koiralle tiukka kääntyminen pussin jälkeen). Uusi ajatus tämäkin, kaikkia ohjauksia voi tehdä tarpeen mukaan myös putkella ja pussilla.

Kaiken kaikkiaan jäi kyllä hyvä fiilis siitä, että ollaan tehty tähän mennessä oikeita asioita pennun kanssa ja samalla tavalla jatketaan. Hilpi sai kiitosta estehakuisuudesta ja motivaatiosta. Palkkaustaidoissa olisi ohjaajalla parantamisen varaa, lelun kaivaminen taskuista on kyllä toivottoman hidasta :P. Koira pitäisi myös opettaa kestämään sitä, että ohjaaja ohjaa lelu kädessä. Kotiläksyinä meillä siis saksalaisia ja koiraan luottamista. Rimoja Elina kehotti myös nostamaan ekojen juoksujen jälkeen jo jonkin verran. Kiva oli huomata, että aika monet Elinan jutut olivat jo meidän omista treeneistä tuttuja, Tanja on myös tehnyt läksynsä hyvin ;).

Piristykseksi syksyyn tytöt saivat tällä viikolla ihanat, uniikit lämmittely ja -jäähdyttelylenkkipannat ja -hihnat, kun Tanja-koutsin intohimo on nykyisin agilityn lisäksi punominen:

Hilpi -pikkutiikeri

Agilityonnistumisia

On se kyllä niin erilaista tehdä agilitya koiran kanssa, joka on lajista superinnoissaan. Niin kornilta kuin se ehkä kuulostaakin, niin Hilpi kyllä todella rakastaa agilitya. Sen edistyminen on viikko toisena jälkeen niin huimaa, ettei itse tahdo perässä pysyä (ihan kirjaimellisestikin :)).

Tällä viikolla treeneissä tehtiin kahdessa osassa pikaisesti piirrettynä seuraavannäköistä rataa :

Ohjausideoina Tanjalla (tai alunperin Jänesniemen Elinalla) oli tässä, että kakkoselle tulee pakkovalssi-jaakotus,  neloselle ei rynnitä, vaan näytetään ponnistuspaikka mahdollisimman etäältä, jotta heti nelosen jälkeen ehditään tehdä persjättö ja sillä ohjataan koira vitosen yli. Kutoselle taas pakkovalssi. Tätä tehtiin kahdessa pätkässä 1-3 ja 3-6. Hilpi keskittyi kyllä hienosti koko ajan ja teki kovalla innolla, mutta tarkasti. Pakkovalssin merkkauksiin se tulee hyvin ja neloselle sivuirtoaminenkaan ei ollut ongelma. Kiire tuli ohjaajalle kutosen pakkovalssissa, mutta mutaman harjoituskerran jälkeen saatiin sekin sujumaan. Olipa huippufiilis, kun tehtiin niin hienoa agilitya :) Mutta kyllä saa omat jalat käydä, että ehtii ohjata hyvin, tuo on niin nopea. Hilpin kanssa voi kuitenkin luottaa siihen, että se jo hakee esteet niin hyvin, että pelkät ponnistuspaikkojen osoitukset riittävät, turha jäädä siis varmistelemaan.

Uutena esteenä opiskeltiin eilen rengas. Alkuun kaksi kertaa houkuteltiin ja sitten annettiin pennun tarjota estettä. Ja Hilpihän tarjosi, rengas on huippukiva, kun siitä saa aina palkaksi lelun. Muutaman toiston jälkeen tehtiin jo sitä, että itse seisoin neljän metrin päässä esteestä ja vain näytin kohti ponnistuspaikkaa ja Hilpi suoritti renkaan hienosti. Lopuksi tehtiin pussista renkaalle menoa, mikä on monelle koiralle varsin haastavaa. No niin se oli meillekin. En millään ehtinyt renkaan toiselle puolelle ennen koiraa, vaikka kuinka otin etumatkaa, ja rinnakkain juosten ei rengas onnistunut. Ongelmaksi tässä tuli se, että kun minä juoksen niin kovaa kuin pääsen, niin Hilpi lähtee jahtaamaan, eikä silloin keskity esteisiin. Siispä tehtiin taas sitä harjoitusta, että otan vähän etumatkaa ja juoksen poispäin koirasta. Kun koira vapautetaan perään, niin sille jätetään matkan varrelle lelu ja tarkoituksena olisi, että se keskittyy leluun, ei jahtaamiseen. Tästä saatiin hienot kolme toistoa ja näitä jatketaa taas kotiläksyinä. Ehkä vähän hullunkuristakin, mutta kyllä toistaiseksi tuntuu vielä niin hyvältä se, että ongelmana on se, ettei ehdi. Ainakin tietää, että koiralla on hauskaa, kun se menee lujaa :)

Meillä kävi kyllä niin hyvä tuuri, että ollaan päästy opiskelemaan agilitya ehkä parhaassa ryhmässä ikinä. Meillä on ihan huippu kouluttaja ja treenikaverit ja näillä näkymin saadaan pidettyä sama kokoonpano talvikaudellakin, mikäs sen parempaa. Meidän pennut on vaan niin taitavia ja me ohjaajatkin yritetään oppia parhaamme mukaan ;).

Voihan kepit! Ja hurraa keinu!

Agility on kyllä ihanan kamala laji! Tämä tuli taas todettua, kun Sellan kanssa käytiin vanhalla kotistadionilla  Hattulassa kisailemassa viikonloppuna. Hyvässä seurassa kisareissut ovat mukavia, vaikkei tuloksilla taaskaan päässyt omalta osalta juhlimaan.  Meidän radat nimittäin kaatuivat a) kontaktien jälkeiseen elämään, eli ei tietoakaan hallitusta alastulosta --> koira lähtee käsistä ja b) keppeihin. Kepit oli lämppäesteenä, otettiin n.3 toistoa ilman ongelmia.  Ekalla radalla Sella kuitenkin jätti yhden välin pujottelusta (?!)  ja omat keppien korjaustaidot ovat kyllä niin käsittämäätömän huonot, että siinä sitten muhittiin jokunen tovi, ennen kuin päästiin jatkamaan. Tokalla radalla helppo sisäänmenokulma, koira ei sitä kuitenkaan hae, vaan jää hääräilemään muuta. Taisin sitä kuitenkin siinä häiritä jotenkin, ainakin kuvan perusteella (tosin kuva voi olla myös joku lukuisista korjausyrityksistä :)).  No ennen hyppäriä menimme sitten tekemään kepit etupalkalla lämppäesteillä - ei taaskaan ongelmaa. Mutta eiköhän se vitonen saatu taas siltäkin radalta kepeiltä sisäänmenolta, huoh. Nyt on kyllä vähän laitettava koirankin piikkiin tätä juttua. Kisa-Sella on ihan hupsu verrattuna treeni-Sellaan. Muuten se teki kyllä nätisti töitä, vauhtiakin oli ihan kivasti ja hypyissä (turhankin paljon) ilmaa. Hävisin jopa loppusuoran kilpajuoksun sille ekalla radalla, jee! Ja positiivista oli päästä kutsumaan se kaikissa lähdöissä (ei siis varastelua) ja aikaan oltaisiin ehditty varmasti kaikilla radoilla, jos ei olisi tullut tuota säätöä kepeillä ja kontakteiden jälkeen. Radat ovat myös videolla, täytynee ne lisätä myöhemmin. Ja Tanja lupasi auttaa meidän kontakteissa, jos me vielä jaksettaisiin niiden kanssa tsempata ja ottaa ihan alusta. Katsotaan mitä ehditään. Nyt pidetään kyllä kisataukoa, niin kivaa kun se kisaaminen olisikaan.

Turha reissu ei todellakaan ollut, matkakumppanit Jenny ja Lily nimittäin kaahasivat voittoon medien hyppyradalla ja saivat tuliaisiksi hyppysertin. On ne vaan nopea pari :)

Onnitteluhalit salama-Lilylle :)

Hilpi hauveli pääsi taas kisaturistiksi ja tehtiin myös hyvää häiriöharjoitusta radan laitamilla. Pentu treenasi lähtövapautuksia, ohjauksiin tuloja ja leluille menoja. Eikä ottanut yhtään häiriötä kisatouhuista vaan teki hommia iloisesti, super!

Kisaturistina

Kaikki mahduttiin hyvin samaan kyytiin.

 Kisojen jälkeen käytiin lenkkeilemässä aina niin ihanalla Ahvenistonjärvellä. Sella jäähdytteli uiden ja Hilpi juoksenteli pitkin metsiä ja sai uuden parhaan kaverin Gabbysta. Soopelisiskoksilla oli selkeästi havaittavissa sielujen sympatiaa :)

Hilpin kanssa perjantain kotiläksytreeneissä tuli vastaan meidän ensimmäinen agilityongelma. Jaakotukset ja japanilaiset sujuivat kuin vanhoilta tekijöiltä, vaikka molemmat niitä oikeastaan ekaa kertaa tehtiin, mutta ongelmaksi osoittautuikin keinu. Yritettiin tehdä ekaa kertaa päähän juoksutuksia niin, että minä hihnan kanssa kuljin vierellä ja Sarianna palkkasi päässä pidellen keinua paikallaan. Päädyssä Hilpi nostettiin alas eikä keinua siis laskettu. Tämä ei kuitenkaan sujunut ihan toivotulla tavalla, vaan toisto toistolta Hilpistä tuli epävarmempi ja lopulta se ei halunnut keinulle lainkaan. Paniikki - pelkääkö se korkeita paikkoja ja paineistuuko se tuollaisesta?  Tänään sitten viikkotreeneissä esitin Tanjalle huoleni ja Hilpille tehtiin sitten korjaussarja kuvan viritelmällä. Hihnat unohdettiin ja pentu pöydälle ja minä vastaan toiseen päätyyn herkkujen kera. Ja keinun juokseminen olikin Hilpistä maailman hauskin juttu. Pieni keikahduskaan ei haitannut ja kontaktinkin se otti nätisti lopussa viimeisillä toistoilla. Ei se siis rikki mennyt :)

Radan pätkällä Hilpillä oli vähintään kutosvaihde silmässä, mutta korvat silti tallella, ihan mahtavaa! Tehtiin myös uutena muuria ensin hypyn tarjoamisen kautta. Aluksi Hilpi oli sitä mieltä, että tämä on varmaan taas kiva hajotus/pamautuspeli, joten palikat lenteli kun Hilpi niitä tassuillaan läiski :). No pari kutsumista hypyn yli sai sen havahtumaan siihen, että kyseessä onkin hyppyeste, ja samaan syssyyn tehtiinkin sitten muurilla myös takaaleikkauksia ja jaakotuksia. On se vaan niin teräväpäinen otus. Hilpin kanssa ollaan ilmoittauduttu Elina Jänesniemen koulutukseen kuun lopulla, nyt vaan on vielä epävarmaa, saadaanko koulutus järjestymään. Pidetään peukkuja, sillä kuuleman mukaan Elina on erityisen taitava pentujen kanssa.