Kesäkavereita ja kenkiä

Viime päivinä ei olla paljon muuta puuhasteltu kuin vietelty kesäpäiviä sateella ja hieman paisteellakin. Sellan juoksujen ajan olen ollut tosi laiska puuhastelemaan mitään treenijuttuja, kun ei olla voitu osallistua mihinkään ohjattuun. Tokoiltu ollaan vähän erilaisissa ympäristöissä ja intoa onkin tuntunut koiruudella riittävän, kun treeninakit on muuten jäänyt saamatta. Kivoja kuvia on tullut myös napattua, niin laitetaanpa niitä tänne.

Viikonlopun Lahtivierailulla Sella sai taas kaipaamaansa lapsisiedätyshoitoa Aava-neidistä. Eipä tuo tenava Sellan mielestä niin pelottava ollutkaan, kun löytyi yhteinen kinnostuksenkohde - kepit.  Nätisti sujuivatkin kaksikon keppileikit pihalla :)

Eilinen ilta vietettiinkin mukavassa säässä Dandyn ja Jessen kanssa lenkkeilen. Sella ensin kauniisti etupenkiltä irvisteli takapenkin kavereille, mutta muisti taas pian kuinka paljon kivempaa onkin touhuilla yhdessä kun esittää liian tosissaan olevaa. Kuvat kertokoot tarkemmin kaverusten puuhista.

"Kuuletko sinä mitään?"

Jessestä, 11v, sai uintiseuraa.

Luuletko sä tosissasi  saavasi tän multa - ei toivoa!

Samikset

Tänään sain vihdoin ja viimein aikaiseksi hankkia myös kunnolliset kengät niin aksailuun kuin maastolenkkeilyynkin ja vielä löytyi tarjouksesta! Nyt ei pitäisi kyllä olla ainakaan liukastumisvaaraa kisoissa tai treeneissä. Näitä pitäisi vain pian päästä testaamaan...

Viikonloppu päästäänkin viettämään mökkeillessä Tilda-kaverin kanssa ja ensi viikon Sella onkin papin hyvässä hoidossa ja saa odotella mamin tuliaisia Ranskan maalta :)

Juhlaemäntänä

Sella se ei turhia kainostele juhlien järjestäjän roolissaan. Tarpeeksi helppo kohde, niin vedetkin viedään mukista :) Suipponokalla on etunsa...

Nokka kohti kolmosia!

Kyllä, uskomatonta mutta totta. Sellan kanssa ollaan siis saavutettu meidän ultimaalinen tavoitteemme: kisaoikeus agilityn maksi 3 -luokkaan. Tämä neiti se osaa kyllä yllättää!  Juoksutaukoa uumoillessa lähdettiin siis vielä koittamaan onneamme Helsinkiin Purinaopen-cupiin. Ilmoitin Sellan siis edellisenä iltana treenien jälkeen mukaan kisaan, tällainen mahdollisuus kun tarjoutui. Tiistaitreenit olivat jo merkki paremmasta ja tulipahan taas testattua, ettei Sella kovin lämpöherkkä ole agilityradalla. Keskiviikkona siis suunnattiin sukuloinnin kautta Purinalle hellesäässä.

Rata oli Esa Muotkan käsialaa ja kisa-aikataulu aiheutti minulle pieniä yllätyksiä, joten rataantutustuminen menikin sitten kiireessä kesäkengät jalassa :) Sentään ehdin laittaa lenkkarit jalkaan ennen varsinaista suoritusta... Radalla mentiin Sellaksi aika kovaakin vauhtia ja tällä kertaa papikin sai toimia rauhassa kuvaajana. A:n alastulokontakti oli ihan kauhea loikka, joten luulin jo siinä tulleen virheen. Ehdin kuitenkin pelastaa seuraavan esteen ja matka jatkui. Keinulla menetettiin kyllä muutama arvokas sekunti, kun Sellan piti tsekkailla yleisöä siinä kiivetessään. Putken jälkeinen kepeillevienti oli tosi haastava ja sitä kyllä pähkäilin rataan tutustuessa paljon. Päädyin kuitenkin ottamaan riskin ja jättämään avoimen putken suun siihen tyrkylle minun ja koiran väliin. Ja tyrkyllä se olikin ja sinnehän se Sella ohjautuikin, mutta viime hetken pelastus sai neidin kurssin kääntymään kepeille. Jäin sitten jännittämään mitä tästä meille tuomittaisiin. Oli muuten aika superpujottelu Sellalta kisapujotteluksi! Loppusuoralle kaasuttaessa meinasi ohjaaja hieman liukastua (Ne maastojuoksukengät olisi kyllä ihan fiksu hankinta agikengiksi...), mutta maaliin päästiin. Aloin jo sitten orientoitua seuraavaan rataan, kun tuloksia ei kuuluteltu ja olin varma, että jotakin virhettä radalta meille tuli, vaikka hyvä fiilis siitä jäikin. Kun sitten tuloslistat julkaistiin, niin olikin aikamoinen yllätys, että siellä  komeili tuloksena nolla ja sijoitus 5./35 ajalla -1,78, mikä vielä oikeutti sertiin! Tuuria siis hieman matkassa meillä, mutta eipä valiteta :) Ehkä sitä kepeillevientisähläystä ei sitten edes kielloksi laskettu ja eihän se sinne putkeenkaan kyllä osunut vaikka lähellä kävikin. Käytiin ottamassa vielä hallin puolella harkka-alueella kontaktitreenit - näihin nyt ruvetaan sitten panostamaan, niin suoritusvarmuus ja -vauhti tästä kasvaa.

Nyt on sitten saavutettu ne tavoitteet, mitä olen uskaltanut meidän agiuralle koskaan asettaa. Ehkä tässä voisi rohjeta vielä uusia tavoitteita pähkäilemään, aloittaen siitä ekasta kolmosluokan nollatuloksesta. Nyt kyllä otetaan loppukesä rennosti ja nautitaan tästä saavutuksesta, kiirettä meillä ei ole eteenpäin :)

Video radasta:

Tänään torstaina Sella on toiminut muun muassa uimaopena 14-viikkoiselle Tristan -kooikerille ja rally-tokoillutkin mukavalla vireellä. Kuvia tuli räpsittyä myös oman rallyryhmän taitavista ja erittäin hyväkontaktisista koirista :)

"Toi on Tristan tassupohjaa eikä koiraa!"

"Kato näin keppiä kannetaan tyyliikkäästi poskessa"

"Ja uinnin jälkeen kuuluu kieriä, kas näin."

Rally-tokoryhmäläisten tyylinäytteitä:

Wilma vauhdissa

Tiitus tarkkana

Emman upea perusasento

Ruutissa on rotikka-asennetta

Välillä mennään vähän kieli keskellä suuta, vai mitä Ella :)

Sulo odottaa hienosti paikallaan

Daniel vielä vähän miettii tullako vai ei.

Sitten kouluttajan ratatreeneistä vielä kuvia, iloisella ilmeellä mennään :)

Ihana Nasu!

Sellan kanssa on vietelty suht rentoa viikkoa. Treenit on menneet aika vaisusti, potkua ei tunnu löytyvän oikein kummastakaan. Sella tuntuu karvanlähdöstä, merkkailusta ja haistelusta päätellen olevan tekemässä juoksua, joten osansa tälläkin varmasti. Kunpa vaan ei ihan vielä aloittaisi, että ehdittäisiin käydä vielä yhdet kisat ennen taukoa.

Viikon kohokohdista yksi on ollut vierailu tulevassa uudessa kotikaupungissa Tampereella, jossa Sellakin pääsi nuuskimaan uusia mahdollisia kotikulmia. Lisäksi käytiin ihmettelemässä collie-erkkarissa rotutovereita (mami etenkin tarkasteli erästä tapausta varsin tiiviistikin ;)). Sella metelöi aluksi kuin mikäkin maalaistollo, mutta kyllä se sitten malttoi jopa rauhoittuakin. Tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä Sella tervehti oikein iloisesti (minun puheitani pidettyvästä koirasta jopa epäiltiin, hah), ja etenkin baby-luokan kaverit kiinnostivat aina yhtä lapsellista Sellaa.

Sunnuntaipäivä oli kuitenkin viikon paras päivä, kun Sella pääsi taas pitkästä aikaa tapaamaan jo pentuaikojen parasta kaveriaan Nanni-ranskista. Nannin kanssa lenkkeiltiin Aulangolla ja käytiin kahvilassa, jossa koirille oikein tarjoiltiin pöytään (neidit tilasivat näköjään vettä). Lenkillä vastaan tullut ihminen oli kavereista kovin huvittunut todetessaan heidän olevan kyllä aivan toistensa vastakohdat ulkonäöltään. Niinhän ne ovatkin, mutta onneksi ystävyys ei tunne rajoja :) Kaksikon kuvaaminen olikin sitten haastavampaa, Nannin paikalla pysymisen aikaan ja paikkaan kun ei voi kovin paljoa vaikuttaa ja Sellaa ei myöskään huvittanut yhtään tällä kertaa. Muutaman hassun kuvan sain näpsäistyä pokkarilla. Illalla tytöt pääsevät vielä rauhassa rallaamaan, kun mennään grillailemaan :)

Sellaa ei oikein poseeraus kiinnostanut

Nanni ja Sella, ystävykset vuodesta 2008 :)

Illalla pääsi kunnon kamera mukaan, kuten myös koirakuvaajan paras apuri, herkku :) Tytöt kävivät myös uimassa, Nasun pinnalla pysyminen oli vähän heikkoa tosin...

Tää on mun, ei sun. 

Pysynköhän pinnalla?

Kaverikuva

KesäNassut

Juhannuskuvia

Juhannus meni polskiessa ja muutenkin kesäisissä tunnelmissa, satoi tai paistoi.

Mökkiuimari:

Häntä ei saa kastua!

Pallo suuhun ja kohti rantaa

ravistelut ja sitten saunaan lämmittelemään :)

Juhannusneitoset kukkaniityllä (Maijun ottamia kuvia):

Huumorintajua unohtamatta

Taas on yksi kisakokemus takanapäin ja postauksen otsikoin itselle muistutukseksi siitä, ettei Sellan kanssa parane naama liian totisena vääntää, se kun ei hyödytä mitään. Eteläpuistossa siis kisattiin yksi startti Anne Saviojan radalla. Kisapäivä oli rutineeiltaan aika poikkeava, sillä lähdimme reissuun jo 4 aikaan iltapäivällä ja matkustimme Tampereelle junalla. Kisapaikalle siirryimme kosken rantaa kävellen ja siellä sitten seurasimme pitkän tovin kisoja, ennen kuin isäntä pääsi paikalle ja sain Sellan vihdoin käsistäni autoon keräämään intoa. Lämmittelyesteiksi oli varattu ruhtinaalisesti kaksi hyppyestettä ja se ainut starttimme suoritettiin lähempänä kello 22:30, eli hieman epäilytti, olisiko meillä tarpeeksi kisarutiinia nämä lähtökohdat huomioiden. Rata oli kyllä helpoin näkemäni kakkosten rata tähän mennessä, mikä tosin tiesi myös sitä, että jos ei vauhtia löydy, tuskin sertikään on mahdollinen.

Lähtömme radalle oli ihan kökkö sisältäen esimerkiksi tosi hitaan putkeen viennin. Pitäisi ajoissa käskyttää ja luottaa siihen, että koira hakee itsenäisesti. Pysäytyskontakteista en edes haaveillut, sillä ei me ehditä niitä kisoissa tekemään, mikäli halutaan päästä hyvin aikoihin. Keppikulma olisi ollut Sellalle kyllä helppo, mutta olin itse siinä taas epävarma ja ohjasin tosi heikosti, jolloin pujotteluun lähtö meni epäröinniksi. Muutenkin kepit olivat taas niin nihkeät ja ennen pujottelun loppua hyllytettiinkin tavalla, mitä ei olla vielä koskaan tehty eikä kyllä enää kakkosissa pitäisikään tehdä. Sella nimittäin lähti kesken pujottelun sivussa ollutta papia moikkaamaan ja hyppäsi ratanauhan yli. Tai siis yritti hypätä, neiti nimittäin kompuroi nauhaan ja lensi naamalleen yleisöön. Kaipa se kesken hyppäämisen tajusi, ettei mun ehkä pitäisi, mutta ei osannut takaisinkaan päin enää ilmassa peruuttaa :) Leuan haava ei siis kyllä näytä saavan umpeutua rauhassa tänä kesänä. No rata vedettiin loppuun sillä asenteella, mitä enää jäljellä oli kummallakaan.

Summa summarum: koira on yhä turhan häiriöherkkä eikä ole edelleenkään syttynyt kyllä lajiin sillä tavalla, kun mitä ohjaajana toivoisin. Täytyypähän taas muistaa harkita vähän tarkemmin kisapaikkoja tuolle otukselle, tuollaisia ratoja kun ei saisi hukata hölmöilyyn. Ja kisaamisesta pitäisi tehdä vielä enemmän rutiinia, ei vaan opiskelijabudjetilla ole siihen aikaisemmin ollut edes mahdollisuuksia. Toisaalta pitää itse muistaa, ettei mulla ole käsissä todellakaan mikään työkoira, vaan tuollainen höppänä, jonka kanssa pitää olla huumorintajua ja agilityn pitäisi olla oikeasti hauskaa yhdessä tekemistä. Ja nyt treenataan taas kepit kivaksi, voi kunpa joskus voisi haaveilla ne varmaksi esteeksi! Kyllä me vielä kolmosiin noustaan, sitä en epäile :)

Juhannus päästään toivottavasti viettämään uiden ja Tilda-kaverin kanssa touhuillen, ensi viikolla sitten taas uusin mielin katselemaan tulevia kisakoitoksia :)

"Älä ota sitä vakavasti" on ollut Sellan motto aina :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Taas on pian viikko vierähtänyt ja senkin aikana on sattunut ja tapahtunut. Maanantai-iltana saatiin mukavaa lenkkiseuraa Dandy-nahkasta. Tytöt poseerasivatkin kauniisti yhdessä, harmi vaan ettei valo oikein enää riittänyt leikin ikuistamiseen :) Neidit ovat kyllä niin samiksia leikeissään ja selvästi osaavat hyvin lukea toisiaan.

Tiistaina oli sitten aksan vuoro pitkästä aikaa. Hellepäivä ei taaskaan Sellan vauhtia pidellyt. Yksittäisissä putkenhakuharjoituksissa koiruus vähän hyytyi jo loppuvaiheessa, mutta pidemmissä pätkissä huomaa sen jo palkkautuvan kivasti pelkästä tekemisestä. Erittäin vaikea keppikulmakin sujui meiltä muutaman kokeilun jälkeen pakkovalssi-ohjauksella aplodien arvoisesti. Tosin tänään oli muuten vauhtia osittain mukana enemmän kuin malttia ja järkeä. Kontaktit paukutettiin sellaista vauhtia, ettei pysäytyksistä juuri tietoakaan.  Sella tarjosikin myös sydämen tykytyksiä kaikille paikalla olleille komapasteltuaan ensin A:n ylösmenolla ja pudoten sitten sen harjalta naama edellä alas asti. Urheasti hiekkaa sylkien se kuitenkin halusi vielä suorittaa seuraavana olleen rekaankin, asennetta löytyy! Nyt näyttää siltä, että selvittiin säikähdyksellä, hampaat on kaikki suussa tallella ja jalat toimivat levonkin jälkeen. Leuka olikin jo valmiiksi ruvella viime viikon kommelluksesta :P Viikon sisään kaksi rähmälleen menoa on kyllä epätavallista ja huonoa tuuria.  Sella ei kuitenkaan epäröinyt suorittaa A:ta tapahtuman jälkeen uudestaan himmailematta, onneksi se ei ole liian pehmeä otus! Tänään käytiin ottamassa vielä A:ta muutaman kerran, pysäytys oli edelleen hankalaa, joten targetti on vaan maltettava pitää siellä nyt treenatessa, jotta siihen saataisiin jotain tolkkua. Saas nähdä kuinka ensi viikon kisoissa käy :P

Tänään tehtiin yksi rallytokopätkä, mikä meni kyllä ihan huippuvireellä (koira oli selvästi nälkäinen pienen aamupalan jäljiltä :)). Tehtiin myös muutama noutoharjoitus, missä myös vauhti oli superkiva, vaikka luovutuksesta ei vielä voida puhuakaan. Ennen treenejä tehty uintireissu selvästi tarjosi lisää virtaa hellepäivään.