Hoidossa, treeneissä ja sm-nollatili avattu :)!

Viime viikon omistaja oli reissussa ja koirat mummolassa hoidossa. Tiedossa oli toimistopäivä ja pihalla köllimistä. Tytöt olivat olleet kiltisti, ja kotiin oli kiva palata, kun oli niin riemuisa vastaanotto!

Hilpille maistuvat mustikat :)

Nuhjaajat

Päiväunet pihalla.

Lomailureissulla saivat koirat leikkiä myös peltojäniksiä. Ei oteta tuota peltojen tallomista tavaksi, se oli ainutkertaista hupia vain :)

Kotiin palattua Hiipula pääsi tekemään kotiläksyjä. Koostin puuhista videon kivaksi muistoksi. Tuuliäänet videolla ovat enemmän kuin häiritsevät, mutten löytänyt mitään sopivaa taustamusiikkiakaan videolle. Hienosti Hilpi kyllä lukee jo ohjauksia, vaikka ne eivät niin huolellisia olisikaan. Välillä tosin putket vievät mennessään ja unohtuu katsoa, mitä näytetään :)

Sellan kanssa tehtiin rengastreeniä, se kun on viime kisoissa aiheuttanut harmaita hiuksia. Keskiviikkona suunnattiin sitten Tampereen Eteläpuistoon iltakisoihin hyppyratoja kokeilemaan. Tuolta puistosta on kyllä kaikenlaisia muistoja meidän kisauran varrelta, häiriöherkälle koiralle ei ehkä paras paikka :). Mutta lähes tasan kolme vuotta sitten sieltä aloiteltiin myös koko kisaaminen. 

Molemmilla radoilla oli renkaat, mutta ei ongelmia suorituksissa, jes! Eka rata oli aikamoista piirin pyörimistä ja Sellaa sai hoputtaa minkä kerkesi. Alusta oli taas erilainen eikä vire oikein kohdallaan, mutta tunnollisesti Sella suoritti radan virheettömästi. Olin varma, että yliaikaa olisi tullut rutkasti, mutta ilman sen suurempia kaarroksia etenemäksi tuli kuitenkin 3,78 ja yliajaksi pikkaisen harmittavat 18 sadasosaa :P Huipputyytyväinen ei rataan voinut olla, mutta siitä sai kyllä tsemppiä seuraavaan koitokseen.

Toisella radalla päästiin sitten irrottelemaan Mujusen pitkillä suorilla ja esteväleillä. Radalla oli oikeastaan yksi ainut kohta, mikä etukäteen vaikutti aikamoiselta ansalta, nimittäin renkaan jälkeinen putkensuu. Hyvistä suunnitelmista huolimatta olin kohdassa itsekin aivan liian myöhässä, kun en uskaltanut vedättää kepeillä tarpeeksi, mutta viime tipassa tilanne pelastui. Jokseenkin tahmealla radalla paras kohta oli takaakierrot, jotka Sella suoritti kivan näköisesti. Maaliin tultiin siis virheettömällä suorituksella ja Mujusen armollisten etenemien myötä tuloskin oli komea -10,43 ja sijoitus 9/48. Ensimmäinen nolla ensi kesän sm-kotikisoja ajatellen on nyt saavutettu, aikas mukava ajatus! Ja hyvältä tuntuu myös se, että tosiaan voidaan saada virheettömät suoritukset myös kahdella peräkkäisellä radalla, eli tuplanolla ei ehkä ole aivan mahdotonta saavuttaa. Ei me niitä nollia kuitenkaan lähdetä oikein metsästämällä metsästämään, treenatakin pitäisi jaksaa muuten paljon motivoituneemmin. Kisaillaan nyt silloin tällöin ja nautitaan onnistumisista ja yhdessä tekemisestä ja jos sen sivutuotteena nollia vielä syntyisi, niin mikäs sen parempaa.   

Nahkoja, tai skinhead-lassieita, kuten puistoon eksynyt laitapuolen kulkija pehkonsa kanssa kommentoi, oli eilen edustamassa kivannäköinen värisuora :):

Zini, Sella ja Aino jäähdyttelemässä :)

Sella oli urakkansa jälkeen aikamoisen väsynyt, kisaturisti Hilpissä sen sijaan virtaa tuntui aina vaan riittävän. Pentu oli niin tohkeissaan mukana lenkeillä ja jätti haukkumisenkin tällä kertaa vähemmälle. 

 

Agirotufiiliksiä

Oli ihan pakko näin aamutuimaan kirjoitella muutama ajatus eilisistä kisoista, joista jäi kyllä huippuhyvä mieli! Sella  <3. Olín ihan varma, ettei me päästä ruohoalustalla liikkumaan mihinkään ja meno on yhtä tahmeaa kun keskivikkon epiksissä, mutta maaliin saavuttiinkin hegästyneinä ja superiloisina! Prinsessa-Sellalle sopii pehmeä alusta, sillä ponnistusvoimaa löytyy (kiitos Hämeenlinnan maneesitreenien :)). Eka rata oli Saviojan käsialaa, ja siihen sai hyvän tuntuman jo tutustuessa. Vähän jännitti etukäteen pimeä putken pää ja niisto-kuvio, kun ollaan niin vähän treenattu viime aikoina tuollaisia, mutta niistä selvittiin hienosti. Hylly tulikin sitten aivan typerästä omasta virhehuitomisesta, pöh. Mutta kontaktit, ne oli kyllä hienommat kuin koskaan! Turhaan en käynyt pysäyttelemään niillä, mutta eipä vain roiskittukaan menemään alastuloja - hyvä Sella! Pitkiä kaarroksiakin radalta löytyy, mutta kaiken kaikkiaan meno tuntui sujuvalta.

Ennen seuraavaa starttia olikin sitten luppoaikaa reilut kahdeksan tuntia, käytiin välillä kotonakin nukkumassa. Pitkästä päivästä ja kaiken kukkuraksi lähtömyöhästymisestäkin huolimatta Sellalla oli kohtuu hyvä fiilis myös toisella radalla, kartturilla ei vaan keskittyminen enää ollut parhaimmillaan. Ajoitus ei oikein natsannut ja tuli hosuttua keinulla ja renkaan ohjauksen kanssa hyllyn arvoisesti. Harmi sinänsä, sillä etenemä olisi Harri Huittisen radalla ollut enemmän kuin kohtuullinen ja rata oli yhtä kohtaa lukuunottamatta jokseenkin helppo. 

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kyllä kokemisen arvoinen. Vanhoja tuttuja oli kiva tavata pitkästä aikaa ja meidän porukalla oli kivaa! Tilda ja Maiju debytoivat loistavasti agiradoilla, Jennyn ja Lilyn meno oli myös hienoa katseltavaa ja Maarit ja Aino tekivät hienon nollan ja tulivat vielä avo-sm finaalissa sijalle 6. Vau!

Agiliitelijät päivän urakan jälkeen

Sellan hyvä mieli jatkui tänäkin aamuna. Se palautteli ensin uimalla ja sen jälkeen esittelemällä Hilpille kunnon vauhtikoukeroitaan. Jos viime viikoilla on ollut sellainen fiilis, että pitäisikö jättää ihan höntsäilyksi vaan sen kanssa koko agility, niin tänään on taas sellainen olo, että ehkei me ihan vielä luovutetakaan :)  Täytynee vaan jättää turha stressi ja hampaiden kiristely pois ja mennä iloisesti niillä eväillä mitä löytyy.

Mukana arjessa

Tärkeintä koiran kanssa elämisessä on mielestäni se, että arki on sujuvaa ja huoletonta. Lähestulkoon aina hyvin käyttäytyvä koira on se, millaisen minä haluan. Siksi ehkä collie rotunakin miellyttää niin paljon, mutta viime aikoina on muistettu Hilpin kanssa näitä taitoja myös harjoitella, mikään kun ei tule itsestään.

Viime lauantaina lähdimme Hilpin elämän toiselle kaupunkikävelylle. Aloitettiin kierros Eteläpuiston agikisoista, jossa viihdyttiinkin tunnin verran. Hilpillähän on tapana kiihtyä vieraista koirista ja etenkin haukkuvista sellaisista, joten tähän saatiin hyvää harjoitusta. Kivasti pentu tarjosi myös noin vilkkaassa ympäristössä "parkitusta" eli maassa makoilua, mitä olen treeneissä koittanut jatkuvasti vahvistaa, vaikka aina silloin tällöin pieniä haukahduksia ilmoille päästikin. Mutta mitä pidempään kentällä oltiin, sitä rauhallisemmaksi se kävi. Hyvä näin.

Seuraavaksi jatkoimme kohti keskustaa ja vilkkaimpia ostosreittejä. Tässä selvästi aluksi näkyi, ettei olla juurikaan tuollaisessa liikenteessä ja väenpaljoudessa kuljettu - Hilpi liikkui kovin matalana ja ilmeestä näki, että vähän jänskättää. Parasta kuitenkin oli se, miten nopeasti pentu pääsi yli jännityksestä ja torilla ja linja-autoasemalla seisoskellessa ryhti taas suoristui ja ihmisiä olikin vain kiva katsella. Vierailtiin myös isännän työpaikalla dna-kaupassa ja alkuepäröinnin jälkeen myös siellä pystyi liikkumaan häntä heiluen ja takahuoneessa saattoi ottaa jo pienet päivälevotkin. Lopuksi suuntana satamatori ja mansikkaostokset - Hilpi olisi halunnut kyllä mieluummin ostaa porkkanoita.

Loppu viikonloppu vietettiin Lahdessa ja saatiin taas erinomaista lapsiharjoitusta "serkkujen" kanssa. Meidän colliet eivät luonnostaan ole olleet superlapsirakkaita - Hilpinkin vauva-aikojen lapsi-intoilu on tottumuksen puutteessa vaihtunut vähän epäilevämpään asenteeseen. Mutta selvästi lasten kanssa aikaa viettäessä löytyi yhteinen sävel ja kolmevuotiaan serkkupojan kanssa pihalla puuhailtiin yhtä jos toista. Ja kuinka nätisti Hilpi osasikaan olla - ei hyppimistä, haukkumista tai väkisin naaman nuolemista kummankaan lapsen kanssa (aikuisten päälle hyppiminen kun on sen huono tapa numero yksi :P). Sella oli tietysti takuuvarma silityshauva, se suhtautuu myös ihanan lempeästi näihin lapsiin, vaikkei se yleisesti lapsista niin välitäkään.

Jos ei hypitä päälle, niin sitten nuollaan naama :)

etanankeräilijät

Minä voin vahtia tätä kaveria.

Pihavahdit

Kiltti Sella.

Kesäiset arkiaamut ovat kyllä vapaapäivinä ihania. Sella alkaa vihdoin selviytyä juoksuhorroksestaan ja aamuisin se ei muuta tekisikään kuin uisi. Lähes joka aamu ollaankin suunnattu läheisen järven rannalle nauttimaan lämmöstä ja viilentävästä vedestä. Hilpi ei vielä uimataitoihinsa luota, mutta iloitsee sitten muuten vaan. Tässä videolla tämän aamun touhuja.

Treenailtu ollaan myös jonkin verran molempien kanssa, niistä voisi kirjoitella joskus taas oman juttunsa. Lyhyesti koottuna Sellan kanssa vaihdettiin kriteeriä kontakteilla (nenäkosketus jätettiin pois, pelkkä tassukosketus riittää sillä) ja Hilpin kanssa on treenailtu putkitekniikoita ja nautittu vauhdista. Lauantaina mennään Sellan kanssa pitämään hauskaa agirotuun ilman sen suurempia tavoitteita tai odotuksia. Motivaatio on vähän hukassa sen kanssa meillä molemmilla, mutta etsiskellään sitä tässä rauhassa :)

Pääasiassa otetaan siis rennosti ja nautiskellaan kesästä koko porukka -satoi tai paistoi :)

Painimatseja ja muita koiramaisia touhuja

Takana on taas touhukas viikko. Ensin oltiin pidennetty viikonloppu Nemon koiranvahtina Lahdessa. Kylläpä tytöt nauttivat, kun saivat olla pihalla mielin määrin. Vuoden ikäisessä Nemo-teinipojassa sen sijaan oli jokseenkin hoitajilla hommaa, siitä saisi kyllä oivaa materiaalia Marley ja Minä -kirjan  tai Turner ja täystuho -elokuvan jatko-osaan :) Onneksi tytöt ovat niin kilttejä, muuten reissu olisi ollut kaikkea muuta kuin rentouttava. Hilpi löysi kuitenkin Nemon kanssa sisäisen painijansa, en nimittäin ole koskaan nähnyt sen vielä leikkivän niin antaumuksella toisen koiran kanssa. Nämä kaksi olivatkin kuin paita ja peppu nuo päivät, vaikka välillä tuli vähän väsymyskiukkuakin. Taas kameraan tallentui lukuisia, toinen toistaan ihanampia kuvia koiruuksista, joten pakkohan niitä on laittaa esille.

Apilaniityllä

Sella näyttää mallia painista.

Nemo ja Nemon ilmeet :)

Iskuyrityskö?

Välillä vahditaan pihaa.

Hurjat painijat

Näistä korvista saa hyvin kiinni, Sella on opettanut.

Ja aina vaan painitaan...

Nemo opettamassa Hilpille pahoja tapoja.

Yhtenä iltana saatiin pihaan oikein kennel, kun Tilda ja Lova tulivat myös vierailulle. Nemo oli haaremistaan enemmän kuin innoissaan.

     

Alkuviikon odotettu juttu oli Hilpin Gini-siskon vierailu Tampereella. Pentusten kanssa treenailtiin ja lenkkeiltiin ja otettiin myös poseerauskuvia. Siskon kanssa leikkiminen oli superkivaa, vaikka kaksi temperamenttista samanikäistä narttua saivat kyllä myös yhden jos toisenkin pikkukähinän aikaiseksi, aitoa sisarrakkautta näiden kahden välillä siis :)

Kuvausassistentit

Hieno Gini

Kuka on salaa opettanut Hilpin poseeraamaan?!

Tässäpä taas annostus kuvia, nyt kamera saa taas hetken levätä. Juhannuksen viettoon sitten vaan!

Tytöt treenailemassa

Että voi olla treenaminen kyllä hauskaa myös omalla porukalla! Maijun ja Jennyn kanssa pidettiin omatoimitreenit sunnuntaina ja ruskettumisen lisäksi tavoitteena oli päästä kertailemaan Hilpin kanssa kotiläksyjä ja nauttia ohjausharjoituksista supertaitavan Gabbyn kanssa. Sella joutui jäämään kotiin, kun aamulenkillä tassu vähän vaivasi, nyt se on onneksi ollut oireeton. Saatiin myös kivoja treenikuvia, joista sainkin idean koota vähän nyt sitä, mitä Hilpin kanssa on tähän mennessä tehty ja mitä kaikkea harjoitellaan.  Mutta ensin muutama kuva treenikaveruksista:

Gabbyn kanssa on kivaa!

Super-Lily kiitää.

Tilda vauhdissa

Hilpin kanssa kaikki on aloitettu siitä, että leikitään, leikitään ja leikitään. Ja hyvä näin, palkkaus, kuljetus ja vireen hallinta on toistaiseksi niin helppoa.

Toinen asia on kontakti. Luoksetulot ovat edelleen puolivuotiaana aika pomminvarmoja ja Hilpi todella mieluummin puuhastelee mamin kanssa kuin keskittyy ympäristöön. Yhdessä tekeminen on niin kivaa!

Putki on Hilpistä toistaiseksi paras agijuttu ja ne suoritetaan kyllä vauhdilla. Ollaan jo tehty pimeitä putkikulmia, mutkaputkella ne toimii jo tosi hyvin ja se kääntyykin kivasti niiltä taaksepäin. Suoran putken hahmottaminen on vielä haastavampaa, niissä täytyy muistaa antaa vastaisella kädellä vetoapua. Seuraavaksi treenaillaan putkijarrua.

                             

Mä tuun lentäen!

Ohjauskuvioista ollaan nyt treenailtu pakkovalssia, sylkkäriä, poispäinkäännöstä, takaakiertoa sekä niistoa ja maanantaina viikkotreeneissä otettiin uutena alkeisharjoituksia niin ihmisnuolesta kuin takaaleikkauksistakin. Ohjaajan agisanavarasto on ainakin karttunut ihan huimasti, toivottavasti ohjaustaidotkin vähän siinä samassa :) Meidän pentukurssi ei siis todellakaan ole lähtenyt vaatimattomasti liikkeelle...Toisaalta kaikki ohjauskuvioharjoitukset tarjoavat pennulle hurjasti palkan saannin mahdollisuuksia ja touhu pysyy superkivana, kun tehdään aina se 2-3 toistoa / harjoitus. Näitä juttuja harjoitellessa esteitä ei tarvita kuin se muutama ja voidaan rakentaa turvallisesti pohjaa tulevalle. Ja hitsit, miten nopeasti tuo pentu oppii! Ohjausten harjoittelun tueksi on tehty hypyn tarjoamista ja niissä minun ei onneksi tarvitse enää olla kyykyssä, vaikka toistaiseksi vielä aika lähellä siivekettä saa seisoskella. Hilpi tulee hyvin kyllä ohjauksiin, nami siis maistuu myös onneksi. Neiti söi pantansa rikki maanantain treeneissä autossa odotellessaan, mutta hyvitykseksi tästä se oli oppinut odottamaan paikallaan! Huomattavasti helpompaa treenata näitä ohjausjuttuja, kun ei tarvita pannasta pitelijää.

Takaakierrossa seuraavaksi harjoitellaan irtoamista, kotiläksynä kahdesta metristä lähettäminen.

 

Niistoharjoittelua

Välillä pitäisi muistaa katsoa, mistä se koira oikein löytyy :)

Touhuamisen lisäksi on harjoiteltu myös rauhoittumista. Ja hyvältä näyttää myös tällä saralla: tällä hetkellä Hilpi odottaa agivuoroaan parkissa kevythäkissään makoillen.

Vauva-agility on niin hurjan hauskaa meistä molemmista, mutta ollaan me vähän tokojuttujakin harjoiteltu. Toistaiseksi perusasentoharjoittelu on vielä suoran asennon hakemista helpoista kulmista. Maahanmenossa on päästy vihdoin eroon avuista, joten nyt treenataan kestoa liikepelin avulla. Eteentuloja on myös vähän harjoiteltu, tuo ei onneksi niistä paineistu. Hilpi on sellainen asennetyyppi, ettei se turhia epäröi missään. Sohvaperunaksi ei tästä virtapiiristä kyllä olisi millään, työskentely mamin kanssa on siitä niin hauskaa.

Kaiken yhteisen touhuilun ohessa Hilpi myös pentuilee ihan täysillä. Seuraava näky odotti tässä taannoin kotiin tullessa:

Kanerva saanut kyytiä.

Pentu on myös oppinut hyppäämän yksin ollessaan makuuhuoneen portin yli, joten enää mikään paikka kotona ei ole turvassa, apua! Älyleluostoksille on taas suunnattava kipin kapin.

On meillä vaan aikamoinen tiimi täällä. Jotta Sellakin saisi osuutensa tästä päivityksestä, niin kerrottakoon, että neiti taisi luulla päässeensä tänään taivaaseen. Lenkkipolun varrelle osui nimittäin frisbeegolfrata. Lentävät  lautaset saivat koiran ihan sekaisin :)

Hyvä minä, hyvä me -  hyvä meidän joukkue!