Huipputreenejä!

Nyt on sitten aksattu taas oikein urakalla. Viime viikon sunnuntaina treenailtiin Lehdistön Esan koulutuksessa tällä radalla:

Radalla pääsi treenin kohteeksi melko uusina ohjauskuvioina Hilpille törkkäys kepeille ja viskileikkaus hypylle 11. Niistä suoriuduttiin muutamalla vahvistavalla toistolla varsin mukavasti. Hikisintä hommaa oli änkeä 15 ja 16 hypyille liikkuvat valssit Hilpin kanssa. Persjätöillä homma vielä sujui, mutta että valssein.. saatiin kotiläksyjä. Puhuttiin Esan kanssa myös mielikuvaharjoittelusta ja keskittymisestä, näissä ohjaaja tarvitsisi kyllä tehotreeniä.

Sellan kanssa otettiin radasta revanssi maanantain treeneissä, ja voi kuinka huippua meillä olikaan. Ohjaaja kun oli rataa jo niin moneen kertaan hinkannut, niin Sellan kanssa sen tekeminen sujui kyllä lähes flow-tilassa. Lukuunottamatta kontaktien jälkeistä elämää, se kun ei niillä pysy. Rohkeasti kun itse vaan liikkui eteenpäin, niin ehdin sen kuitenkin survaista niiden jälkeisiin takaakiertoihin ja tuo valssikohtakin onnistui Sellan kanssa kohtuullisesti. Meillä oli kunnon tekemisen meininki ja Sella oli ihan liekeissä!

Perjantaina otettiin valmennusryhmässä tehotreeniin sylkkärit ja poispäinkäännökset, ja onpa niillä kehitystä tapahtunutkin. Hilpi tulee sylkkäreihin jo ihan mukavasti ja poispäinkäännöksiä treenattiin myös putkeen ja kepeille - aikas kätevä ohjaus, kun vaan muistaisi sellaistakin käyttää!


Tänään matkattiin sitten Kaarinaan hakemaan lisää OMD-spirittiä Leinosen Janitalta. Treeninä oli nollaratatreeni, jossa keskityttiin optimaaliseen suorittamiseen varmistelun sijaan. Ja kun tuli 24 täyteen, piti jatkaa uutta kierrosta. Jos tekeminen keskeytyi, ohjaajan tehtävänä oli virheiden sijaan miettiä, missä oli onnistunut ja mikä sujui. Ja kyllähän me niitä onnistumisia saatiinkin, vaikka helposti sitä itse ryhtyy vain virheisiin tuijottamaan.  Hilpillä oli alkuun vähän turhan paljon virettä ja jännitystä ja kontakteilla se näkyi malttamattomuutena. Mutta parhaansa se aina yrittää, loppu on ohjaajasta kiinni. Näissä treeneissä ei jäätykään nyt opettelemaan joitakin tiettyjä ohjauksia paremmaksi, vaan sen sijaan etsittiin se tämän hetkisen osaamisen rajoissa toimivin vaihtoehto joka kohtaan. Janitan mielestä ohjaajan ohjaustekniikka on jo sillä tasolla, että olisi varaa keskittyä katsomaan koiraa :) Jos kontakti unohtuu, se kostautuu Hilpin kanssa lähes poikkeuksetta riman pudotuksena, sillä se tarvitsee vielä kontaktin antamaa tukea tekemiseensä ohjaajalta. Pitäisi aina nähdä koiran silmät, kun se tulee edelliseltä esteeltä. Jos kontaktiesteet olivat tällä kertaa hieman epävarmat (loppu kohden toki paranivat!), niin sen sijaan Hilpi esitteli hienoja irtoamistaitojaan ja kesti kepeillä reilunkin vedätyksen, pitäisi vain luottaa. Vaikkei ihan nollaratatreeniä aikaiseksi saatukaan, niin mukaan mahtui mukavia pätkiä. Eiköhän niitä nollaratojakin ala tulla, kunhan vaan ohjaajan ajatus pysyisi kasassa pidempään kuin sen kolme tai viisi estettä. Tätä treenataan taas :)

Kerrankin saatiin matkaamme myös videomateriaalia treeneistä, alla kooste näistä pätkistä muistiinpanoineen.

Iltakisaamista 11.11.2014

Marraskuu hieman masentaa ja kiirettä pitää, mutta on me sentään jotakin ehditty koirienkin kanssa tekemään. Hilpin kanssa käytiin tiistaina kisailemassa naapuritallilla Nybergin radoilla. Hilpi oli aivan käsittämättömän onnellinen päästessään liitelemään taas oikein estradilla. Tunnelma tallilla on myöskin tarttuva ja hyvällä fiiliksellä voi olla niin koira kuin ohjaajakin. No ainakin siihen asti, kun eka rata päättyy taas jälleen kerran lentokeinuun. Ja keinu on 5 este. Voi jukranpujut, alkaa jo vähän ketuttamaan tuo, ettei se edelleenkään erota sitä puomista kovasta vauhdista ja aina yksi kisastartti hassataan sitten siihen. Ja nyt mielestäni varoittelinkin keinusta hyvissä ajoin, mutta eihän se mitään suullista ohjetta kuuntele, kun on esteen lukinnut. Noh, ei kun jäähdyttelylenkille sisuuntumaan hyppäriä varten.

Hyppäri olikin sitten varsin erikoinen. Radalla oli vain 18 tavallista hyppyä ja kepit. Ja niin perinteistä ykkösluokan siksakkia ja kaarretta mentiin, että olin aika varma, että jos ei muuta niin rimavitosia päästään radalle keräilemään. Mutta Hilpuri yllättikin ja keskittyi hyppyihin hienosti vauhdin hurmastaan huolimatta! Oma keep it simple - ajattelu ykkösluokan radoilla vähän kostautui jo neljännellä hypyllä, kun en mitenkään ennakoinut käännöstä pitkän suoran jälkeen vaan oletin sen vain kääntyvän ohjaajan mukana. Pitkäksi meni, mutta sain kalastettua sen sieltä matkaan. Seuraavan suoran jälkeen olin päättänyt takaaleikata (miksi, kun en niitä osaa?!) ja Hilpi haki taitavana tyttönä sitten kenties ajoituksen myöhästymisen takia hypyn takaakiertona --> hyl. Loppurata meni kuitenkin kivasti ja monelle koirakolle haasteita tuoneet kepitkin onnistuivat kovasta vauhdista huolimatta superisti, Hilpi on kyllä ilmiömäinen kropankäyttäjä ja taipuja! Maalissa juhlittiin erityisesti noita rimoja :) Video radasta

Pienestä on kyllä kiinni tämä touhu, mutta onneksi toistaiseksi tulosten sijaan tärkeintä meille on tuo tekemisen meininki! Varmaan niin itsensä toistoa, mutta on kerta kaikkiaan mahtavaa kisata koiran kanssa, jonka tekemiseen voi luottaa (noh, poislukien se keinu) ja saa vain keskittyä omaan suoritukseensa. Ja siitä saa kyllä niin hyvät "kicksit" itselleen, kun tasapainotellaan koko ajan siinä vauhdin ja tarkkuuden välimaastossa, missä on vaan otettava riskejä. No, valehtelisin jos väittäisin, etteikö toiveissa olisi myös talven myötä nousta tuolta ykkösistä testaamaan teknistä osaamistamme vähän kiemuraisemmillekin radoille, mutta maltti on valttia.

Agitreeneissä kesäkausi on vaihtunut nyt talvikauteen ja uudet treeniryhmät alkoivat toimintansa. Kesäkausi laitettiin pakettiin molempien tyttöjen osalta varsin mukavasti, sillä kesäkoutsiemme järjestämissä perinteisissä kesäkauden päättäjäiskisoissa sekä Hilpi että Sella voittivat oman treeniryhmänsä kisat nollavoitoilla :) Osallistujamäärät nyt ei päätä huimanneet, mutta uskomattominta olikin se, että ohjaaja onnistui tekemään tuplanollan kahtena eri päivänä molempien koiran kanssa, ei tällaista koeta treeneissäkään... Talven valmennusryhmämme treeneissä kyllä sitten viime viikolla näkyi se, että ollaan Hilpin kanssa tosiaan treenattu koko kesä näitä ykkösten ratoja (ja saatu ne vihdoin toimimaan) - tekniikat vähän hakusessa molemmilla, kun ei paahdetakaan vaan suoraan :) Mutta nyt taas päästään skarppaamaan näissä niin Tanjan kuin ulkopuolisten kouluttajienkin opeilla. Huomenna mennään testaamaan Lehdistön Esan vinkit ja ensi viikonloppuna ajellaan näillä näkymin tuonne Kaarinaan Janita Leinosen koulutettavaksi. Tässä tämä marrasmasennuskin ehkä vähitellen kaikkoaa agilityn myötä :)

Saatiinhan sitä hetkeksi lunta tähän pimeýteen, saisi tulla takaisinkin!



Pallomerta ja muuta mukavaa

Olipa meillä hauskat tokotreenit eilen! Varsinaisia tokojuttuja tehtiin oikeastaan tosi vähän, sen sijaan keskityttiin jumppamaan aivoja ja samalla vähän kroppaa. Oltiin nimittäin uudessa treenitilassa, jossa oli kaikkia hauskoja temppuilutelineitä, joita tarjoamisen kautta lähdettiin kokeilemaan. Hilpi pääsi kunnolla aivovoimistelemaan kun piti muun muassa miettiä, mitä maassa pystyssä olevan autonrenkaan kanssa pitäisi tehdä. Kaikkea kaatamisesta ja yliloikkimisesta lähtien se tarjosi, kunnes sitten kerran vahingossa nenä osui renkaan läpi ja palkka lensi. Sen jälkeen voi vaan arvata mitä tapahtui - pieni collie kulki renkaan läpi ees taas onnesta soikeana :) Lisäksi kokeiltiin erilaisia kiipeilytelineitä, joissa piti olla tarkkana mihin tassunsa laittaa. Hilpi malttoi hienosti keskittyä ja asetella tassunsa oikeisiin kohtiin. Kiikkulauta oli myös hauska, kun sitä sai pamautella, mutta kyllä sen päällä tasapainottelukin onnistui.

Kaikkein erikoisin juttu oli kyllä koirien oma pallomeri. Hilpi oli ensin sitä mieltä, että tuonne en mene, kun näyttää niin epäilyttävältä. Mutta kun se kerran sinne nostettiin ja siellä se sai kaivella nameja pallojen seasta, niin seuraavalla yrityksellä se hyppäsikin sinne varsin riemuissaan eikä olisi pois tahtonut tulla. Myös dobopallojännitys selätettiin tällä kertaa ja Hilpi taituroikin sen päällä jo jokusen tovin ihan mielellään. Hilpi ei mikään maailman rohkein ja rämäpäisin koira ole, joten oli kyllä mukava huomata sen itseluottamuksen kasvavan tällaisissa harjoituksissa.

Ollaan oikeasti vähän innostuttu nyt tuosta tokosta, kun on tehty kurssilla pääsääntöisesti kaikenlaisia uusia juttuja molemmille. Viime viikolla saatiin noutoa jo askel eteenpäin kapulallakin ja alettiin myös treenata merkkiä tarjoamisen kautta. Paikkamakuuta on tehty myös vaihtelevilla häiriöillä ja se on kyllä jo nyt tosi varma. Myös luoksetulon harjoittelu aloitettiin vaihtelevasti vauhtia ja eteentuloa treenaten. Ja luoksepäästävyyskin sujui Hilpiltä jo melkein kuin vanhalta tekijältä. Vielä kun joku opettaisi koiran seuraamaan, niin tästähän voisi kisalajiakin harkita :)

Lähiaikoina ollaan tutustuttu aina vaan paremmin meidän lähimaastoihin ja tällä hetkellä ei kyllä harmita yhtään, että ollaan siirrytty pois kaupunkikeskustan läheisyydestä. Lenkit sujuvat nyt entistä mukavammin täällä "maalla" :)

Tänään saatiin pakkasta ja aurinkoa lenkkikaveriksi!

Lomalla vierailtiin myös Lahdessa sukuloimassa. Tytöt pääsivät molemmat tällä kertaa myös isomummolaan palvelutaloon iloa tuomaan. Lisäksi oltiin lastenhoitajana serkkupojalle, Sella muun muassa näyttää mallia kiipeilystä.

Agilityrintamalla kuuluu myös oikein hyvää. Pääsimme Hilpin kanssa talvikaudeksi treenaamaan Takkujen nuorten koirien valmennusryhmään, jossa otetaan taas tekniikoita ja esteitä haltuun Tanjan opastuksella. Tavoitteena talvikaudelle on kehittyä ohjaajana teknisesti ja radanlukutaidollisesti ja toisaalta lisätä koiran itsenäistä esteosaamista kontakteilla ja kepeillä. Keskitytään myös löytämään se oma tyyli ja tekeminen agilityssa ja pidetään hauskaa treenatessa, kuten tähänkin asti. Sellallakin on talvikaudeksi ryhmäpaikka, vaikka vähän mietin, että tyydyttäisiinkö vain omatoimitreeneihin. Toisaalta Takkula on Sellasta niin kiva treenipaikka ja sillä on siellä aina hauskaa, että mikäs siinä on sen kanssa käydä ratoja juoksemassa, kun siltä tuntuu.

Me osataan!

Lauantaina kisailtiin lähes naapurissa Tamskin tallilla kolmen startin verran Hilpin kanssa. Jos viime kisoissa fiilis ja varmuus oli vähän hukassa, niin näille radoille saatiin kyllä avuksi se kuuluisa rauha, ja selviydyttiinkin mukavasti Wutrichin Johannan varsin perinteisistä ykkösluokan radoista. Toki esteosaamisen ja ohjauksien (takaaleikkaus, vekkaus!) parantamiseen saatiin taas treeni-ideoita näiltäkin radoilta, mutta hyvän mielen ratoja oli kyllä kaikki. Ja mistä voi olla erityisen ylpeä ohjaajana, niin yhtään rimaa ei tullut alas koko kisoissa - maltoin olla rynnimättä esteille ja luotin koiraan :)

Ennen ratoja otettiinkin taas käyttöön Hilpin kanssa rohkeusravistelut, eli leikin kautta haettiin tsemppiä, mikä tuntui toimivalta ratkaisulta hallikisoihin. Ulkokisoissa ja treeneissä virettä on hyvä ollut pitää matalammalla, mutta halliolosuhteet ovat ehkä vielä sen verran jännittävämmät, että pieni rohkeusapu ei ole haitaksi.

Ensimmäisellä radalla parasta oli keinu, Hilpi kuunteli ja erotti sen puomista! Virheet kerättiin takaaleikkauksista, A:lla tein sen aivan liian myöhään ja kepeillä Hilpi ei sen perään spurttaamista vielä kestänyt. Tulos siis 10 ja joitakin miinussekunteja. Video A-radasta

Toisella radalla alkua tuli pähkäiltyä jokusen kerran, mutta oma ratkaisu tuntui sujuvalta, jospa sitä vähän alkaisi oppia tuota radanlukua Hilpin näkökulmasta :) Rata tuntui tosi hyvältä aina keppien päähän saakka, mutta keppien jälkeen yrittämäni vekkauksen Hilpi luki takaakiertona, mikä ei ollut kyllä eka kerta. Vekkaukset siis treenilistalle ohjaajalle! Hylly alla, niin keskittyminen hieman herpaantui ja keinusta ei tullut varoiteltua tarpeeksi ajoissa ja seurauksena lentokeinu. Hilpi sitten päätti esitellä siinä keinutaitojaan jokusen kerran, joten onnistuneen suorituksen jälkeen poistuttiin radalta pikaisesti. B-rata

Vikaan rataan tutustuessa oli jo kyllä sellainen fiilis, että tämä me selvitetään kunnialla. On mahtava tunne, kun uskaltaa luottaa koiraan ja sen osaamiseen ja kykenee itse pysymään rauhallisena ohjauksessaan. Olisihan meidän meno voinut aavistuksen sähäkämpääkin olla, mutta parempi nyt näin, että ei hosuta. Tältä radalta saatiin hyvän fiiliksen lisäksi myös kisakirjaan ensimmäinen merkintä puhtaasta suorituksesta ajassa -12,59. Ihan ei palkintopallille riittänyt aika, mutta onneksi sijoituksista ei tarvitse vielä kilpaillakaan. Myös kisakaverit Santtu ja Anne tekivät nollan radalta, joten tuloslistalla  on mukava nahkaedustus :)  C-rata

Olipas hyvän mielen kisat, varmasti myös siksi että kisaseura oli kohdillaan! Kisojen jälkeen käytiin vielä vähän esittelemässä uusia kotikulmia Annelle ja Santulle ja otettiin muutamat poseerauskuvat kaveruksista. On nuo nahkat vaan niin ihania ja kauniita koiria <3

"Perhepotretti" :)

nollakoirien poseeraus

Treenaamisen makua!

Kuluneen parin viikon aikana on päästy takaisin treenaamisen makuun, omien mussukoiden kanssa treenailu on kyllä niin mukavaa. Agilityn lisäksi on kasvatettu treenirepertuaaria Hilpin osalta myös tokossa, sillä aloitettiin tokokurssi Koirakoutsilla. Hilpi olikin oikea murunen ekoissa tokotreeneissä. Vaikka vieras halli ja samaan aikaan treenaavat muut koirakot aiheuttivat alussa pientä puhinaa, niin lopputunnista Hilpi kykeni jo makoilemaan niinä aikoina, kun ei tehty mitään. Ja silloin kun neiti on hommissa, niin kaikki häiriöt häviävät ympäriltä täysin.

Hilpi oppi ekalla kurssikerralla kosketusalustan, joka siirrettiin myös hypylle. Hyppy olikin, yllätys, Hilpistä niin kiva juttu, että sinne varastamista sai toppuutella. Lisäksi treenailtiin perusasentoa ja hienosti kontakti säilyi vaikka kouluttaja teki häiriötä ympärillä. Seuraamista tsekattiin myös sen verran, että todettiin ohjaajalla olevan aika paljon harjoiteltavaa tässä asiassa :) Loppuun tehtiin Hilpin elämän eka tokon paikkamakuu ja vielä näinkin isossa häiriössä. Mutta siellä se vain pysyi rivissä, vaikka itse liikuskelin paikasta toiseen ja kävin välillä palkkaamassa, vieruskaveri liikehti ja sitä käytiin jatkuvasti palkkaamassa ja uusimassa käskyä ja viereisellä kentällä tapahtui kaikenlaista.

Toisella treenikerralla häiriötä kasvatettiin paikkamakuussa niinkin paljon, että kouluttaja meni makaamaan sen viereen, taputtelemaan lattiaa, kutsumaan sitä nimeltä ja houkuttelemaan  namilla. Pari kertaa se tähän lankaan meni, mutta hoksasi kyllä aika pian jutun juuren. Tällä viikolla aloiteltiin myös noutoa (läksyksi nostoharjoituksia eri esineillä) ja treenailtiin takapäätä. Toko sopii kyllä tällä hetkellä Hilpille juuri siinä mielessä, että päästään treenaamaan tuota vireen hallintaa ja Hilpi pääsee tekemään erilaisia viretiloja vaativia tehtäviä. Ja täytyy kyllä sanoa, että melko hienosti se pystyy tilanteen mukaan itse olotilaansa säätelemään työskennellessään. Tarvittaessa kiihdytään nollasta sataan ja tarjotaan vaikka mitä temppuja mutta toisaalta kyetään myös pitämään maltti, jos tehtävä sitä vaatii. Sellainen yli-innokas tättähäärähän se perustekemiseltään on, mutta mielummin pidetään tuo ilme kun tehdään tokoilusta liian vakavaa.

Agilityssa on otettu koppi viime kisoista ja treenattu nyt putkiin takaaleikkauksia, rimojen pitoa huonoilla ohjauksilla, hypyn tarjoamista ja keppejä ja kontakteja. Näin vihdoin videolta viime kisat ja eipä se meno jälkeenpäin niin toivottomalta näyttänyt, kuin miltä se kisapaikalla tuntui. Oikeastaan radoilla oli paljon hyviäkin kohtia, tein jopa elämäni onnistuneimman kisavalssin :) Eläintenpäivän kunniaksi käytiin muutto tohinan keskellä hallilla, ja näistä treeneistä koostiin videonkin pitkästä aikaa. Videointi silloin tällöin on kyllä enemmän kuin tarpeen, että pystyy havahtumaan toistojen määrään (helposti tulee huomaamatta tehtyä ihan liikaa, pöh) ja onpa tuo omille virheillekin aika armoton :)

Sellalla on ollut pientä virtsankarkailuongelmaa, joten viime lauantaina vierailtiin myös eläinklinikka Oivassa Pirkkalassa. Ja tuon vierailun jälkeen on kyllä selvää, missä asioimme jatkossakin tarpeen vaatiessa. Vaikka Sella perinteisesti on kovin ennakkoluuloinen kaikkia tutkimuksia kohtaan, niin Oivaan se varmasti menee jopa ihan mielellään jatkossakin, niin perusteellisesti siitä pidettiin siellä huolta.  Vaivan syytä vielä selvitellään, mutta onneksi syytä suureen huoleen ei ole. 

Lauantaina asetuttiin myös uuteen kotiin. Alkuviikosta täällä vielä tepsutteli muuttolaatikoiden keskellä hieman hämmentyneitä otuksia, jotka seurasivat joka paikkaan perässä. Nyt alkaa jo rentoutumista olevan havaittavissa, kun ei ihan aina tarvitse samaan huoneeseen änkeä, vaikka huomionkipeyttä onkin enemmän kuin tavallisesti. Ulkona olo on jo kotoisaa, oma pikkupiha on vallattu ja Sella on ehtinyt jo naapurinkin puolelle vierailulle aitausprojektia vauhdittaakseen. Lenkkimetsiä otetaan myös pikkuhiljaa haltuun, hihnoja ei ole paljon tällä viikolla tarvinnut käyttää - kuinka ihanaa!

Kisakokemuksen kartutusta ja syysriemuja

Eilen käytiin Hilpin kanssa treenikaverin houkuttelemana kisailemassa treenitauosta huolimatta Lempäälässä Hilpi-kaiman radoilla. Jos jotakin sieltä jäi käteen, niin se, että kannattaisi kisaamisen sijaan treenata :). Nyt oli tarjolla nimittäin niin perinteisiä ykkösluokan ratoja, mikä tarkoitti lähinnä ohjaajan kannalta yritystä pysyä mukana kilpajuoksussa ja yhteen tai kahteen kohtaan jotakin ohjauksen tapaisen änkemistä. Ja semmoista me ei vaan osata. Tähän soppaan kun vielä lisättiin se, että Hilpi ei ollut radoilla ihan oma itsensä, vaan vieras halli ekoissa hallikisoissa tuntui jännittävän ja aiheuttavan epävarmuutta estesuorituksiin ja sama fiilis tarttui myös ohjaajaan, niin vähän jäi nyt vaiheeseen sellainen flow-agility, mihin ollaan jo pikkaisen totuttu. Hivenen ehkä ärsyttää, kun rataprofiilit olivat niin älyhelppoja, että kyllähän tuommoisista pitäisi selviytyä vähän mairittelevimmin tuloksin, mutta kun tunnetila ei vaan ollut tällä kertaa suorituksiin kohdillaan kummallakaan, niin väkisin vääntäen ei onnistu.

Toistaiseksi en ole vielä saanut videoita radoista katsottavakseni, mutta lyhyesti ulkomuistista radat menivät seuraavasti: Ekalta radalta heti alkuun keppivirhe, kun ohjaaja vaihtoi juoksusta kävelyyn kesken keppien ja Hilpiin iski epävarmuus ja jätti pujottelun kesken. Kun kepit otettiin alusta uudestaan, Hilpi pujotteli niitä takaisin päin vähän matkaa --> hyl. Tällä radalla tuli myös esteen ohitus, taas sillä perinteisellä ykkösluokan kaarteella, mikä meille on aiheuttanut päänvaivaa aikaisemminkin. Lisäksi ohjaaja varmisteli keinua liikaakin (mihin se koiraan luottaminen katosi?!) ja siksi myös puomin ylösmenolla Hilpi vähän himmaili. Ja karkasipa se puomin kontaktiltakin ennen vapautussanaa, pöh. Mutta rimat pysyi sentäs ylhäällä, vaikka rata oli juurikin sellainen vauhtirallattelu, jossa Hilpi helposti hosuu.

Toka rata oli muurin ja rimojen roiskimisineen jotenkin niin kaaoottinen, että sitä ei edes oikein muista :) Homma päättyi siihen, kun Hilpi karkasi A:n kontaktilta ja tuumasin siihen, että oho, niin se sinne kiireen vilkkaa omatoimisesti palautui ja jätettiin homma sitten siihen. Viimeinen rata oli tosi simppeli hyppäri, josta siitäkin onnistuttiin keräämään 20 virhettä :P  Viimeinen keppiväli jäi pujottelematta, kielto putkelta, rimoja... Onneksi estevälit Hilpi sentään pinkoi sellaista vauhtia, ettei ihan hirveitä lukemia tarvitse koiranettiin kirjata - maaliin tultiin ajassa -9,58 ja etenemäkin oli kuitenkin 3,98 keppikorjailuista ja kiellosta huolimatta.

Jos kisoista ei muuta iloa ollutkaan, niin havahduinpa ainakin siihen, että nyt on saatava taas perusasiat kuntoon ennen kuin harkitaankaan seuraavia kisoja. Yksittäistä keppitreeniä liikehäiriöillä, putkiin lisää imua, koiraan itseluottamusta jännittävissä tilanteissa/paikoissa, irtoamisharjoitusta, kontaktien vahvistamista, liikesuunnalla ohjaamiseen treeniä ja... Ei se vaan nuoren koiran kanssa mene niin, että kisaillaan vaikka ei treenatakaan :) Noh, saatiinpahan taas uudenlainen kisakokemus kuitenkin, ehkä ensi kerralla hallikisatkin hoituvat jo vähän rutiininomaisemmin. Ja päästiin ainakin testaamaan kovassa häiriössä kaukokäskyjä - Hilpi todellakin osaa nyt istua käskystä :)

Tänään on ollut ohjelmassa kuvan kertomaa puuhaa:

Ensi viikonloppuna meitä odottaa nimittäin muutto uuteen kotiin. Tyttöjen panos pakkailuun on ollut se, että ne lähinnä pyörivät koko ajan tiellä. Hilpi nyt saattaa ottaa torkut silloin tällöin, mutta Sellaa hieman ahdistaa tämä outo puuhastelu ja sen pitää jatkuvasti tarkkailla, mitä tapahtuu. Kauniin syysaamun kunniaksi lähdettiinkin tänään muuttolaatikoiden keskeltä sanomaan jo hieman heippoja nykyisen kodin tutuille lenkkireiteille.

Mitä isäntä edellä, sitä uskolliset lassiet perässä.

Takapuolirapsutukset kelpaa missä vain. 

Sellaa viedään kuin pässiä narussa :)

Sellan sievä lassieote

Hilpin vähän ronskimpi ote :)

Juoksukilpailu!

Parkour-harrastelua

Mikäs se tuolla meneekään...

... No Ossi-orava!

Lehtimonsteri

Papin mussukka.

Näissä maisemissa kelpaa hetkeksi pysähtyä poseeraamaan.

Mutta vielä parempi on hepuloida hiekalla.

Jänesniemen koulutus 21.9.14

Agility on kyllä paras harrastus, mitä voi olla - ollaan Hilpin kanssa molemmat sitä mieltä. Treenitaukoon oli otettava tauko, kun tänään tarjoutui mahdollisuus saada ehkä maailman parasta agilitykoulutusta. Elina Jänesniemi tuli kouluttamaan takkuja omalle kentälle alla olevalla radalla.

Pieni paussi agilitysta oli kyllä tehnyt tosi hyvää. Hilpi oli innoissaan, kuten aina, mutta ei vetänyt överiksi intoiluaan. Radan alussa oli jo meillä ensimmäinen harjoittelun paikka. Mun pitäisi vaan luottaa siihen, että koira lukee ensimmäisen esteen ja uskaltautua ottamaan etäisyyttä lähdössä (muuten ei ehdi!). Koira vaan tarpeeksi vinoon lähtöön, jotta se näkee putken ja oma sijoittuminen putkien kaksi ja kolme välimaastoon. Neloselle riitti lähetys mutta vitos-kutosväliin kannatti ehdottomasti saksalaisen sijaan tehdä takaakiertopersjättö välittömästi lähetyksen jälkeen, jotta päästiin jatkamaan jouhevasti. 10-esteelle tein saksalaisen, ja se oli toimiva, kun vaan muisti itse pitää katseen tarpeeksi pitkään koiran linjalla, jotta käännöksestä saa tarpeeksi tiukan. Ehkä kaikkein hankalin ohjauskohta oli serpentiini-välistäveto (14-15-16), jota kyllä hinkattiin. Joko ohjaajan välistävetokäännös oli myöhässä tai sitten jalka ei vaan tahtonut liikkua näyttämään hypyn 16 ponnistuspaikkaa kohti. Mutta kunhan kuvion ajoitus saatiin kuntoon, niin  17 jälkeen ehti hyvin persjättöön. Uutta opittiin taas myös putkijarruista. Sen voi  ja kannattaa todella tehdä koiraa kohti ja vaikka putken ulostulopään kohdalla, jos vaan tekee sen kun koiralla on vielä kaksi laukkaa putkeen. 22. esteen siis leijeröin ja ehdin aika mukavasti jarruttamaan vielä melko pitkälle putken toisen pään tasolle. Putkeen 23 lähetys oli vähän vaikea, kun ohjaaja mietti putken päätä eikä koiran linjaa. Kunhan vain sain sen törkkäystä linjalle, niin johan putki löytyi ilman ongelmia. Ja ihan huippua, Hilpi-juniori haki ja taipui jo ekasta yrittämästä kepeille (24) suoran putken jälkeen tiukasta avokulmasta <3. Rimat pysyivät ylhäällä tosi hyvin vaikka olivat pääasiassa 60, muutama ohjausvirhe kostautui riman putoamisena, lähinnä kohdissa, kun ohjaaja ei katsonut koiraa. Elinan mukaan agilityssa on kaksi kohtaa, jossa ohjaajan on nähtävä koira aina - kun se laskeutuu edelliseltä esteeltä/tulee ulos putkesta ja kun se lukitsee seuraavan esteen. Muuten voi vilkuilla minne sattuu. Ja ne linjat! Ohjaajan pitäisi niin unohtaa esteet ja miettiä vain linjoja. Tuo pituuden ja putken yhdistelmä (29,30) jäi vielä testaamatta, mutta otetaan se joku kerta omiin treeneihin.

Saatiin myös Elinalta hyvät vinkit kontaktien treenaamiseen. Hilpi nimittäin tuli ekalla kerralla sekä A:lta että puomilta läpi, mikä on niin tyypillistä, kun aloitetaan kisaamaan koiran kanssa. Testattiin myös, että se on alkanut vapautua liikkestä jo eikä vain käskysanasta ja tähän pitää nyt tehdä korjausharjoitusta.  Treeneissä on aina pysähdytty ja vapauteltu siitä vaikka oikeasti kisatilanteissa koirahan vapautuu, kun ohjaaja on liikkeessä. Nyt siis ensin vahvistetaan, että kontaktilta ei karata ennen käskysanaa ja sitten aletaan ottamaan vapautusharjoituksia liikkeestä. Etupalkka on hyvä apu tässä: ohjaaja käy etupalkalla, palaa takaisin palkkaamaan 2on2offiin, toistaa tätä vaihtelevan määrän ja vapauttaa sitten liikkeestä etupalkalle. Ja seuraavaksi unohdetaan etupalkka ja otetaan mukaan vain se, että ohjaaja käy jossakin ohjauksessa/tekee jonkin liikehäiriön, palaa takaisin palkkaamaan kontaktille ja tärkeinpänä vaiheena palaa itse seuraavaksi kontaktin puoliväliin ja ottaa sieltä spurtin kohtaan mihin kisatilanteessakin haluaisi päästä ja vapauttaa liikkeestä (ts. otetaan tilanne uudestaan sellaisena, kuin se olisi kisoissakin). Muutama tällainen muistuttelutreeni (ehkä aluksi otetaan vain liikehäiriö kävellen), niin eiköhän saada taas kontaktiosaamista eteenpäin.

Kyllä jäi huippufiilis koulutuksesta, eikä ainoastaan vain siksi, että Elina kehui Hilpin olevan hienoin collie, jonka hän on koskaan nähnyt :) Kyllä vaan saatiin tästä koulutuksesta niin paljon ideoita ja tsemppiä jatkoon, kunpa pääsisi Elinan oppiin useamminkin. Ja parasta oli, että jäähkälenkillä oli mukana treenin jäljiltä taatusti maailman onnellisin otus. Hilpi suorastaan tanssahteli pitkin metsämättäitä :)

Agility tekee onnelliseksi.