Sivut

perjantai 28. helmikuuta 2014

Lomatouhuja, röntgeniä ja rangan käsittelyä

Kulunut viikko on lomailtu ja paljon on ehditty touhuta. Kaikkea uutta ja ihmeellistä on taas tullut vastaan Hilpin elämässä. Ensimmäinen ihmetystä herättänyt asia oli pikku-beagle Niko Lahti-vierailulla. Sella ei päässyt juoksuisena beaglepoikien luona kyläilemään, joten Hilpi joutui pitämään komentoa molemmille laikkukoirille. Hilpistä kolmekuinen Niko oli varsin hämmentävä kaveri, se ei selvästikään oikein aluksi tiennyt, miten tuohon pitäisi suhtautua. Tassutuntumaa piti ottaa aluksi :)


Nemolla isoveljen rooli oli jo hyvin hanskassa.


Jännitystä oli myös ilmassa alkuviikosta, kun tiedossa oli Hilpin läpivalaisu. Eläinlääkärissä käynti ei ole Hilpille tuttua puuhaa, mutta ihan nätisti neiti vuoroaan jaksoi aluksi vastaanotolla odotella. Valitettavasti vuoromme viivästyi puolella tunnilla ja odottelu vastaanottohuoneen vaihtelevine kävijöineen saivat aikaiseksi Hilpillä hieman jännäilyä. Eläinlääkäri sai kuitenkin tutkia Hilpin rauhassa, tosin pienintäkään hännänheilautusta ei tuolle oudolle tyypille suotu. Röntgenissä Hilpiltä otettiin lonkkien ja kyynärien lisäksi olat ja selkä ja siistiltähän nuo kaikki näyttivät. Selässä huomattiin pieni erikoisuus: viimeisen rintanikama muistuttaa enemmän lannenikamaa ja näin ollen myös viimeinen kylkiluupari Hilpiltä puuttuu. Tämä ei kuitenkaan elämää tule haittaamaan. Tänään tuli myös viralliset lausunnot Kennelliitosta ja priimalta nuo näyttivät myös siellä, lonkat A/A ja kyynärnivelet 0/0.  Hyvillä mielin voi jatkaa harrastamista, mikäs sen mukavampaa!

Keskiviikkona, kun Hilpi oli taas täysin toipunut krapulastaan (todisteeksi siitä pureskeli Sellan pannan, huoh), lähdettiin Kangasalle Wilmaa tapaamaan. Hilpi ja Wilma eivät ole olleet sydänystäviä koskaan, mutta enää Hilpin läsnäolo ei aiheuta Wilmalle niin suurta ahdistusta ja sopu säilyy näillä söpöilijöillä. 



Lomalla on tietysti yritetty ulkoilla myös mahdollisimman paljon. 









Tänään päästiin vihdoista viimein tyttöjen kanssa myös odotetulle osteopaatti/hierojakäynnille. Kavereiden suosituksesta käytin tytöt tamperelaisella Katriina Falhilla ja hoito oli pääsääntöisesti osteopatiaa. Hilpi oli käynnillä varsinainen symppis, Katriina oli alusta asti Hilpistä ihana ja käsittely sujui helposti, mitä nyt välillä piti vahtia hoitohuoneen oven takaa kuuluvia ääniä. Hilpin kroppa oli erinomaisessa kunnossa, Katriinan mukaan se on ideaalinen terveen koiran runko, mielettömän sporttinen ja vahva, vaikka onkin kevyt. Kelpaa harrastaakin näin terveellä rakenteella. Pieniä, luultavasti liukkaiden aiheuttamia jumeja hoidettiin nakinsyönnin ohessa.  

Sella-parka tiesi jo huoneeseen astuessaan, että luvassa on taas jotain epäilyttävää. Käsittelyyn se kuitenkin saatiin ja kyllä neiti onnistui rentoutumaankin, kunhan asettui. Vilkkaan kaverin kanssa elo on ottanut hieman koville Sellan kropassa ja neidin lihastyyppi on Katriinan mukaan helposti jumiutuvaa, joten selkä kaipaa vielä ainakin toisen käsittelyn jonkin ajan päästä. Nyt täytyy leikkejä hieman rajoittaa (sanopa se tuolle, jonka suurinta hupia on heittäytyä kovassa vauhdissa selällleen Hilpin painikaveriksi), kosteilla keleillä käyttää sadetakkia ja Sella saa pitää taukoa treeneistä seuraavaan käsittelykertaan. Taukoahan tässä on pideltykin enemmän ja vähemmän, ollaanko peräti kerran tai kaksi tänä vuonna käyty ohjatuissa treeneissä, mutta hyvä niin, jos selän jumitus on sitä kovastikin vaivannut.  Kotihoitona nesteytetään entistä enemmän ja hoidetaan selkää lämpimällä kauratyynyllä, mikä tuntuu ensikokeilun jälkeen olevan Sellalle mieluinen juttu.  Tietysti tuntuu hieman hassulta, kun aikaisemmin eri hierojat ja fyssari ovat antaneet ymmärtää, että Sella on kropaltaan helppohoitoinen ja nyt tuli jopa hieman huoli sen voinnista. Toisaalta, onhan sen elintavat muuttuneet jonkin verran toisen koiran myötä. Se laittaa lenkeillä kroppaansa paljon enemmän likoon ja ottaa vastaan välillä turhankin paljon osumaa tuolta Hilpi-kengurulta. Treenaaminen sen sijaan on vähentynyt viime vuoden aikana, joten agility ei sitä yksistään jumiin ole kyllä saanut. Mutta olihan tämä myös ensimmäinen käynti osteopaatilla, joten näkökulma on myös uusi. Nyt hoidetaan selkä kuntoon ja odotellaan niitä Katriinan lupaamia megairrotteluita ja ilonpyrskähdyksiä :)

Hilpi saanee lohtua leikkikaipuuseensa sunnuntaina, kun sisko ja veli tulevat kylään. Hilpi on kutsunut kaverit treenaamaan kanssaan agilitya ja odottaa varmasti myös hippaleikkejä. Omistaja koittaa selvitä ensin huomisista kisatalkoista ja kisakuumeen noususta siinä samalla. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti