Eka rata menikin kontaktiesteisiin tutustuessa. Hilpille hyvin tyypilliseen tapaan se alkoi kiipeämisjännityksessään tarjota helpompaa toimintoa, eli ylösmenoa alasmenoksi. Puomia ei ekassa startissa päästy yli (sitä kun ei voi tuomarinkaan kehoituksesta huolimatta houkutella siitä yli), tarvittiin tutumpi A rohkeutta kasvattamaan ensin alle. A:llakin ensin Hilpi yritti helpomman kautta, kunnes sitten rohkaistui ja päätti kiivetä yli (videolla leikkasin nämä aika monet yritykset saada namia helpommalla ihan katselijoiden vuoksi). Radalla hosuin myös sen ainoan todella suunnittelemani ohjauksen, päällejuoksun, muurin jälkeen, mutta toisaalta oli ihan hauskaa huomata, että Hilpi rohkeasti haki pimeän putken pään niin kaukaa, vaikkei sitä putkea niin päin olisi kuulunutkaan mennä.
Toka startti olikin lähes heti perään, onneksi. Välissä vähän virettä korkeammalle narupallolla ja sitten mentiin. Puomilla vielä nopea yritys tehdä jotakin helpompaa, mutta jo toisella yrityksellä uskallettiin mennä yli - mahtavaa! A olikin sitten jo tuttu juttu. Mutta huomaa kyllä, että kun alkaa keskittyä itse liikaa johonkin tiettyyn juttuun, tässä tapauksessa kontaktien sujumiseen, niin kyllä muu ohjaus unohtuu täysin. Tällä kierroksella Hilpillä oli myös hitusen enemmän vauhtia, kun alusta kävi tutuksi, joten ohjaajan hosuminen kyllä kostautui tyhminä virheinä. Persjättö alussa oli todella myöhässä (onneksi koiralla jarrut toimii ilman viivettä), muurille olisi pitänyt pikkaisen rytmittää, jotta Hilpi olisi kääntynyt paremmalle linjalle päällejuoksuun ja putkellekin olisi pitänyt tehdä pieni putkijarru. Me ollaan tehty niin vähän monen esteen rataharjoitusta, etten oikein osaa vielä ajatella kisaratoja Hilpin näkökulmasta (olen vain treeneissä tyytyväinen, kun selviydyn sen vauhdissa kolme tai viisi estettä :)). Sellan kanssa kun ehtii lähes mitä vaan ja minne vaan, niin ei ole tarvinnut liikaa päätään vaivata rataantutustumisessa. Mutta onneksi on videot, joita analysoida ja oppia lisää koirasta ja omasta ohjaamisesta. Ensi kerralla enemmän ajatusta siis mukaan!
Nyt jatketaan pakkasten väistyessä kontaktitreenejä omilla tutuilla kontakteilla ja saadaan Hilpille lisävarmuutta niihin. Oma keinu meni jo vajaa viikko sitten kivasti (video kuvattu 27.1.).
Parasta koko epiksissä oli kuitenkin se, miten mukava kisakaveri Hilpi onkaan. Alun muutaman minuutin kuohumisen jälkeen se otti todella lunkisti. Koko kisojen ajan pystyi pitämään sitä hallissa sisällä omaa vuoroa odotellessa, Hilpi vaan makoili tai ihmetteli kavereita, ja kun leikittiin niin siihen keskityttiin täysillä. Huomasin myös odotellessani, että se on oppinut vähän seuraamaan, tarjosi itse sitä :) Tämä on kyllä ihan luksusta! Ne ovat Sellan kanssa kuin yö ja päivä tässä asiassa. Lenkillä ja arkisissa tilanteissa Hilpi kiihtyy koirista ja mörköilee välillä ihmisiä, Sella ei välitä mistään. Paljon ihmisiä ja koiria sisältävässä tapahtumassa taas Sellalla ei tahdo aina pysyä ajatus kasassa, Hilpi on rohkea ja vähät välittää muista, kunhan saa puuhata jotakin kivaa. Saisivat ottaa vähän toisistaan mallia tietyissä jutuissa :)
Taitavia te olette!
VastaaPoistaHienosti Hilpi jatkaa innolla rataa vaikka kontaktit ei vielä olleetkaan hanskassa ja toisella radallahan nekin oli jo ihan tehtävissä :)
Ja näyttääpäs se jo aikuiselta :-o
Joo se on kyllä mukavaa, että se ei hankalan paikan tullen sillä tavalla jäädy tai ala tehdä sijaistoimintoja, vaan yrittää vaan tarjota jotakin omasta mielestään järkevää. Muutamassa viikossa on tullut puoli kiloa lisää painoa, mikä on aika huimaa tuon kasvuvauhdilla, että kaipa siitä ihan aikuinen koira on tulossa :) Tosin frolicitkin ovat olleet käytössä viime aikoina aika paljon ;)
PoistaTodellakin olette hurjan taitavia! Tosi hienoa menoa!
VastaaPoistaMä tänään testasin Santun kontakteja (A:ta) tokotreenien jälkeen, ja pitää kyllä palata askel taakse päin. Yhtään kun hetsasin enemmän, ei enää kyennytkään tekemään alastulokontaktia. Tai teki, mutta takajalat lipsahtivat vaan pois esteeltä. ;-) En tiedä, miten saisin noin vahvan, kivan jutun siitä 2on2off-asennosta kuin Hilpillä on. :-)
Meidän koutsi oli ainakin Hilpin kohdalla sitä mieltä, että alkuvaiheessa voi ja kannattaakin palkata muutamia kertoja, vaikka ne jalat sieltä lipsuisivatkin, jos se vaan sitä haluttua juttua tosissaan yrittää edes. Ettei sitten lannista sitä iloista ja vauhdikasta estesuoritusta ja aiheuta epävarmuutta koiralle. Ja tietty varmaan hyvä ottaa väliin rauhallisempia vientejä, missä se varmasti onnistuu, niin saa kuitenkin palkattua täsmälleen oikeasta suorituksestakin. Kyllä ne ajan kanssa varmasti oppii hallitsemaan sen kroppansa aina vaan paremmin vauhdista riippumatta :)
Poista