Kisaura kolmosissa käynnistyi!

Oman seuran kisoissa on kyllä niin mukava kisata! Kavereiden kannustus ja apu radan suunnittelussa tekee vaan niin hyvän mielen :) Urakkana meillä oli siis kolme Viitaniemen Heidin varsin mutkikasta rataa. Meidän lähtönumero oli tällä kertaa 2, joten turhia ei siinä ehtinyt jännitellä ennen radalle menoa. Ekalla radalla meillä olikin hirmuinen tsemppi päällä ja puhdasta rataa tehtiinkin... aina viimeiselle esteelle saakka. Tokavikana olleista kepeistä selviytyminen oli niin suuri helpotus, että ohjaajahan unohti sitten ohjata vikan esteen ja rima jäikin sitten vaappumaan ja tipahti pienellä viiveellä alas. Eli radalta tuloksena vitonen aikaan -2,63. Eli niin pienestä kiinni oli eka kolmosten nolla, mikä kyllä ajatuksena oikeastaan enemmän lämmittää kuin harmittaa. Ohjaus oli kuitenkin tällä radalla onnistunutta ja koiralla kohtuullinen vauhti ja intoa. Toivottavasti radasta olisi videomateriaalia jollakin. 

Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten meidän kokemattomuuden ja treenaamattomuuden piikkiin. Estevarmuus ei todellakaan Sellalla ollut huipussansa, joten kepeillä sitten hyllytettiin eka rata ja toinen renkaalla, kun koira hyppäsi sen sivusta. Heti kyllä huomaa, jos ei ole treeniä alla, niin Sellalta varmuus katoaa etenkin kepeiltä. Rengas kyllä on tähän mennessä ollut kisoissa ja oikeastaan treeneissäkin pomminvarma, mutta ennen rengasta tekemäni persjättö taisi hieman Sellaa kummastuttaa ja ohjaustakin olisi voinut täsmentää siinä. No joka tapauksessa näilläkin radoilla olisi varmemmalla otteella ollut mahdollisuus puhtaisiin suorituksiin, koska muuten ne menivät varsin sujuvasti ja Sella oli hyvin kuulolla. Kontaktitkin agiradoilla olivat suht vauhdikkaat, sillä juoksutin ne läpi vain. Eiköhän me tähän suoritustapaan tyydytä jatkossakin, jotta saadaan ensin se vauhti mukaan niihin. Katsotaan sitten myöhemmin niitä pysäytyksiä, jos on tarvetta. 

Näsijärven rannalla

Hieman surkumieli tuli kyllä siitä ajatuksesta, ettei enää nyt syksyllä E-HKK:lla treenata. Siellä kuitenkin ihmiset tietävät ja tuntevat tämän meidän tähän astisen agitaipaleen ja osaavat iloita minun kanssa näistä jonkun toisen mittakaavalla ehkä vaatimattomistakin onnistumisista. Mutta nyt nokka kohti uusia haasteita sitten täällä Tampereella ja onneksi kisoissa varmasti törmäillään tuttujen kanssa :) 

Johanna oli taas kisojen hovikuvaajana, joten toivottavasti pian on luvassa myös kuvamateriaalia tältä viikonlopulta!

ERInomainen Sella

Sella pääsi viime viikonloppuna jatkamaan varsin pitkään jäissä ollutta näyttelyuraansa, kun suunnattiin Maijun ja Tilda-tollerin kanssa Mäntyharjun ryhmikseen. Edellisestä näyttelyreissusta ehtikin vierähtää parisen vuotta... Luoksepäästävyyden ja näyttelykäyttäytymisen kanssa on viime aikoina tehty töitä, mutta silti hieman jännitti, millainen tuomio sieltä sitten saadaakaan. Näyttelyn nahkamäärä oli varsin pieni, 14 koiraa, joten turhan pitkää päivää ei onneksi ollut tiedossa ja kehät alkoivatkin vasta puolilta päivin, joten rauhassa saatiin reissata.

Tuomariksi näyttelyyn oli vaihtunut Leila Kärkäs, joka vaikuttikin varsin tiukkalinjaiselta, joskin hyvin ystävälliseltä tuomarilta. ERI:ä ei juurikaan nahkoille annettu, joten aika lailla ilman sen suurempia odotuksia kehään sitten asteltiin viiden muun avonartun kanssa. Sella käyttäytyi kyllä erittäin hienosti eikä yrittänytkään väistää tuomaria missään vaiheessa. Hampaatkin antoi katsoa ilman, että olisin joutunut yhtään ketjua kiristämään. Sella sai myös erittäin positiivisen arvostelun, joka kuului näin:

"Hyvät mittasuhteet omaava narttu, jolla oikealinjainen ja hyvänvahvuinen pää. Hyvin pyöristynyt kuono. Riittävä alaleuan voimakkuus. Slmät voisivat olla tummemmat. Hyvin asettuneet, melko hyvin taittuvat korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Tasapainoiset, sopivat kulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä lantio ja rintakehä. Yhdensuuntainen edestä ja takaa, mutta askel voisi olla pidempi ja tehokkampi. Miellyttävä käytös."                                   
                                                                                                     
Leila Kärkäs, Mäntyharju 25.8.12

Laatuluokaksi Sellalle huudettiinkin erinomainen, mikä kyllä oli enemmän kuin iloinen yllätys. Sella vielä voitti myös luokkansa, mutta sa:ta tuomari ei halunnut antaa, koska liikkeet eivät olleet hänen mielestään sen arvoiset. Ainoan sa:n sai siis valioluokan narttu, joka oli myös rotunsa paras. Spekuloiden siis, jos Sella olisi sa:n saanut toisena narttuna, olisi se myös saanut sertin. En ole edes tullut ajatelleeksi, että Sellasta olisi näyttelykoiraksi, mutta ehkäpä neidissä kuitenkin jotain potentiaalia tällä saralla löytyy. Nyt vähän harmittaa, kun kesä on jo ohi ja näyttelyitä harvemmassa, sillä olisihan tuon nyt voinut näillä treeneillä ilmoittaa muuallekin. Katsellaan, josko tälle vuodelle jokin toinen näyttely saataisiin vielä suunnitelmiin, jottei harjoitus menisi aivan hukkaan :)

Jos jossakin tulee positiivia yllätyksiä, niin sitten taas muissa harrasteissa mennään vähän takapakkia. Kontaktit ei ota Sellalla nyt oikein lainkaan toimiakseen, targettitouhu vaikuttaa aika turhalta tällä hetkellä. Päivin treeneissä Lempäälässä kokeiltiinkin nyt vain sellaista, ettei välitetä niistä pysäytyksistä, vaan yritetään vaan saada iloa ja vauhtia tekemiseen. Käytännössä tehtiin siis niin, että minä juoksen ja Päivi oli namittamassa alhaalla. Muutama nopea A ja puomi näin saatiinkin. Muutenkin pitäisi keskittyä enemmän koiran tsemppaamiseen ja ennen lähtöä virittämiseen, jottei se hauskuus pääsisi unohtumaan. Lentäviä lähtöjä pitäisi myös nyt ottaa mukaan treeneihin, jotta vire olisi jo heti alusta asti hieman korkeammalla. Viikonloppuna käydään kokeilemassa kotikentän kisat nyt ensi kertaa kolmosissa, jotta jonkinlainen kisarutiini säilyisi. Varmaan läpihölkkäilyksi radat menevät, mutta yritetään nyt ainakin pitää kivaa! Mitään hävittävää meillä ei kuitenkaan ole :)

RTK1 -tunnus hankittuna

Sellan kanssa käytiin uudessa kotikaupungissa viime viikonloppuna hieman kisailemassa, jotta saataisiin vähän muuta puuhaa muuton keskelle. Pirkkalassa järjestettiin mukavasti kaksi rally-tokorataa saman päivän aikana, niin päivän tavoitteeksi saattoi asettaa kaksi hyväksyttyä tulosta ja siirron avoimeen luokkaan. Eka rata meni kaikessa helppoudessaan oikein kivasti, tuloksena 100/100 pistettä ja kisan voitto noin 30 kisaajan joukosta.  Tokalla radalla ilmeisesti onnistuin suorittamaan yhden kyltin väärin ja jotakin muutakin pikkuhäsellystä siinä oli puolin sun toisin, joten lopputulos 86/100 --> RTK1. Sella kuitenkin oli kaikesta muuttohässäkästä ja pitkästä kisapäivästä huolimatta todella hyväntuulinen ja malttoi olla kisapaikalla asiallisesti (=haukkumatta). Nyt ehkä voisi alkaa sitten treenata vähän enemmän, jospa tässäkin lajissa vielä jatkettaisiin kisaamista.

Sella on sopeutunut uuteen kotiin varsin hyvin ja neiti taitaa olla enemmän kuin onnellinen rappusten ravaamisen päättymisestä. Myös lenkkimaastot tässä lähistöllä ovat ihan huippuluokkaa puistoineen, uimapaikkoineen ja lähimetsineen. Löytyypä tuosta viereltä hiekkakenttäkin, josta voisi hakea lisäintoa tokotreeneihin :) Yksin jääminen on vielä vähän jännittävää ja aikamoisen laulukonsertin neiti pitääkin kotiin tullessa. Onneksi se ei kuitenkaan ole täälläkään aloittanut minkään sortin vahtimista.

Viikonloppuna olisi tiedossa vähän näyttelytreeniä Mäntyharjua varten ja ensi viikolla päästään ekoihin Takkujen treeneihin ja myös Lempäälävuoro on luvassa pitkästä aikaa! Aikamoiset vieroitusoireet alkaakin jo agilitysta olla meillä molemmilla :)

Muuttopuuhissa ja välillä treeneissä

Viime päivät ovat menneet tiiviisti muuttohässäkän merkeissä. Sella on ollut vähän pallo hukassa, seissyt usein tiellä ja ihmetellyt kaikkea pakkailua ja tapettien repimistä. Niin, neidin pentuajan tihutöiden takiahan niitä revitään alas... Seinästä kun löytyi yllätyksenä viisi kerrosta vanhoja tapetteja ja niitä kun väkipakolla irti repii, niin on ehkä muutaman kerran tullut mulkoiltua Sellaa vähän pahasti. No seuraavaksi voisin tilata sellaisen nahkiaisen, joka ei seiniin koske...
 Sella on kohdannut tällä viikolla myös tähän astisen elämänsä suurimman tragedian, kun siltä vietiin eilen rakas sohva alta. Kuvan ilme kertoo haikeista jäähyväisistä. Oman sänkynsä neiti on kyllä ajatellut varmistaa tulevan mukaan, kuten myös itsensä.

Jäähyväiset sohvalle

"Kai tässä on se mukaan Tampereelle -osasto?"

Tänään käytiin sitten todennäköisesti viimeisissä Keiniksen kesätreeneissä. Minnan ohjauksessa tehtiin välistä vetoja ja takaakierto-harjoituksia kolmella esteellä ja pientä radanpätkää. Sujui ihan mukavasti, vaikka ohjaaja oli kyllä aika kuutamolla välillä. Mutta tein jopa yhden onnistuneen poispäinkäännöksen, mikä todella toimi Sellalla paremmin kun tavallinen kierrätys. Sella kääntyy kyllä varsin siivekkeitä nuolevasti kierroissa ja välistävedoissa, vauhtia vaan vielä kun jostain saisi lisää taiottua. A:ta otettiin tuplatargettisysteemillä, eipä ainakaan hidastellut tänään! Parasta treeneissä oli kuitenkin meidän pienet näyttelytreenit, kun sain kaksi vierasta ihmistä katsomaan Sellan hampaat. Tämähän onnistui jopa Minnan kanssa, jota Sella talvella niin kovin vierasti. Edistystä on siis tapahtunut, jes! Nyt vaan pitäisi sitten mätsäreihin päästä treenailemaan. Lopuksi otettiin vielä n. minuutin paikkamakuutreeni Sissi-koiran kanssa. Sella oli valppaana eikä edes mennyt toisen lonkan varaan, hyvä. Pitäisi kyllä syksyksi löytää jokin toko-porukka, jotta saisi lisää intoa tähänkin puuhaan.

Viimeisiä päiviä viedään Hämeenlinnassa, joten täytyy vielä ehtiä koluamaan kaikki kivat lenkkimaastot läpi ennen pitkää taukoa. Huomenna ainakin päästään Junnu-herran kanssa nauttimaan Aulangosta. Ensi viikolla sitä sitten seikkaillaankin Tampereen metsissä!

Treenit jatkuivat vihdoin!

Juoksu/reissutauko on vihdoin ohi ja ekat ohjatut treenit pitkästä aikaa olivat kyllä odotetut! Terhi oli tehnyt Huittisen Harrin oppeja mukailevan radanpätkän, missä pääsi harjoittelemaan monia juttuja, kuten avokulmaa kepeille ja putkijarrua. Ekat kerrat radanpätkä meni Sellalta tosi kivasti ja sujuvasti, kepeillä avustin vaikean kulman, mutta hienosti Sella sen hakikin. Ohjausratkaisut oli myös aika toimivia, mistä voin olla iloinen. Vauhtia oli ihan kivasti tauon jälkeiseksi treeniksi, mutta sitten se A... Sitä tein nyt ilman targettia. Ekoilla pätkillä neiti tuli ihan hyvin alas asti, kunhan siellä itse kyykistelin ja näytin, mutta toistojen myötä se jäi taas patsastelemaan sinne päälle ja odottamaan tuleeko namia vai ei. Tuntuu, että alkaa keinot loppumaan sen kanssa. Minnalta sain kuitenkin vinkin kahden targetin käyttöön. Täytyypä ottaa tämän kokeilu käyttöön, joten kirjataanpa menettelytapa ylös nyt samoin tein. Eli alastulolle targetti ja siitä eteenpäin muutaman metrin päähän targetti myös. Sitten aluksi namia molempiin ja vasta tule -käskyllä vapautus toiselle targetille. Tätä tehtiin nyt muutama kerta. Seuraavaksi alastulotargetilta nami pois ja palkka vain kauemmalle targetille. Tätäkin kokeiltiin kerran - toimi, kun tyhjä targetti oli hämäyksenä. Nyt vaan näitä vaihdellen ja vähitellen yrittää häivyttää ensin alastulon targetin ja lopulta myös kauemman targetin. Toivottavasti päästään nyt tätä treenaamaan omatoimisesti. Treenien jälkeen oltiin taas perinteisesti uimassa, tällä kertaa kavereina Jeppe, Jussi ja Tosca. Uintiskabat Jepen kanssa Sella hävisi kyllä 6-1, mutta hauskaa oli kaikilla.

Kisaura kolmosissa olisi tarkoitus korkata muutaman viikon päästä Tampereelle, kunhan muutto sinne on saatu alta pois. Ilman sen suurempia odotuksia tosin, mutta kiva olisi nyt vielä ulkokisamahdollisuus käyttää hyödyksi. Tuleville viikonlopuille onkin kasautunut jos jonkinmoista koiramaista ohjelmaa rally-toko-kisoista näyttelyihin. Kyllä - Sella on ilmoitettu kahden vuoden tauon jälkeen myös näyttelykehään, apua. Tähän tarvitaan nyt hurjasti kopelointitreeniä, mutta ehkä nyt sitä saa jotakin aikaiseksi, kun on selkeä tavoite. Kiva kyllä saada siitä arvostelu pitkästä aikaa, onhan tuo parissa vuodessa kehittynyt kuitenkin ulkoisestikin jonkin verran.

Mukaan on liitettävä vielä kuvakertomus edellisten kesäviikonloppujen mökkeilystä ja uintireissusta. Koirien kuvaamiseen ei varmaan kyllästy ikinä :)

Mökillä Tilda-tollerin kanssa:

Auringonpalvoja nautiskelee

Tää on niin ihanan värinen.

Anna mulle se papi!

Lahdessa valloitettiin uusi koirien uimaranta Merrasjärvellä Tildan ja Lova-borderisöpöläisen kanssa. 

Tytöt tuijottavat jokainen omaa omistaajansa :)

2.8.

Tähän on vielä samaan jatkettava tämän päivän treeniannoksesta. Kävin siis Keinumäellä itsekseni tekemässä pelkkää A:ta ennen rallyja. Ensin palkka molemmilla targeteilla ja sitten vaihdellen vain taaimmaisella. Meni niin kuin pitikin, mutta jäin epäilemään käskyä "ota", jos se jarruttaakin Sellaa liikaa ja pitäisikö ottaa uusi käsky käyttöön. Tuumaustaukoa pidettiin rally-treenien verran, mitkä menivät aika söheltämiseksi kahden tunnin autohengailun jälkeen. Virettä ihan liikaa, mutta kiinnostus seurata nollissa. No joka tapauksessa näiden jälkeen mentiin uudestaan A:lle ja otinkin käyttöön käskyn "alas" mikä on Sellalle tuttu eri yhteydestä. No neitipä keksikin sitten että hän tulee kunnolla alas mutta sen jälkeen jatkaa oitis matkaansa toiselle targetille. Ei hyvä siis. Palasin "ota" -käskyyn, ja nyt taas nätisti jäätiin odottamaan, vaikkei namia ekalla targetilla ollutkaan. Ehkäpä se on näin parempi, kunhan vaan tuo pysähdyspaikka vahvistuu. Nyt ei saisi kyllä antaa mennä läpi yhtään hidastelusuoritusta, jotta se hokaisi tuon oikean suoritustavan kunnolla. Lopuksi saatiin vielä kuokkia Pasin treeniryhmässä vikalla pätkällä, Sellahan jopa irtosi ja sillä oli tosissaan vauhtia! Piti ilmeisesti näyttää olevansa kolmosluokan veroinen koira kavereillekin :) Omassa ohjauksessa oli toivomisen varaa vielä, täytynee yrittää luottaa enemmän koiraan ja sen osaamiseen. Hyvillä mielin siis kohti viikonloppua, jes!

Kesäkavereita ja kenkiä

Viime päivinä ei olla paljon muuta puuhasteltu kuin vietelty kesäpäiviä sateella ja hieman paisteellakin. Sellan juoksujen ajan olen ollut tosi laiska puuhastelemaan mitään treenijuttuja, kun ei olla voitu osallistua mihinkään ohjattuun. Tokoiltu ollaan vähän erilaisissa ympäristöissä ja intoa onkin tuntunut koiruudella riittävän, kun treeninakit on muuten jäänyt saamatta. Kivoja kuvia on tullut myös napattua, niin laitetaanpa niitä tänne.

Viikonlopun Lahtivierailulla Sella sai taas kaipaamaansa lapsisiedätyshoitoa Aava-neidistä. Eipä tuo tenava Sellan mielestä niin pelottava ollutkaan, kun löytyi yhteinen kinnostuksenkohde - kepit.  Nätisti sujuivatkin kaksikon keppileikit pihalla :)

Eilinen ilta vietettiinkin mukavassa säässä Dandyn ja Jessen kanssa lenkkeilen. Sella ensin kauniisti etupenkiltä irvisteli takapenkin kavereille, mutta muisti taas pian kuinka paljon kivempaa onkin touhuilla yhdessä kun esittää liian tosissaan olevaa. Kuvat kertokoot tarkemmin kaverusten puuhista.

"Kuuletko sinä mitään?"

Jessestä, 11v, sai uintiseuraa.

Luuletko sä tosissasi  saavasi tän multa - ei toivoa!

Samikset

Tänään sain vihdoin ja viimein aikaiseksi hankkia myös kunnolliset kengät niin aksailuun kuin maastolenkkeilyynkin ja vielä löytyi tarjouksesta! Nyt ei pitäisi kyllä olla ainakaan liukastumisvaaraa kisoissa tai treeneissä. Näitä pitäisi vain pian päästä testaamaan...

Viikonloppu päästäänkin viettämään mökkeillessä Tilda-kaverin kanssa ja ensi viikon Sella onkin papin hyvässä hoidossa ja saa odotella mamin tuliaisia Ranskan maalta :)

Juhlaemäntänä

Sella se ei turhia kainostele juhlien järjestäjän roolissaan. Tarpeeksi helppo kohde, niin vedetkin viedään mukista :) Suipponokalla on etunsa...