Hilpi the harrastushauveli

Hilpin kanssa on kyllä hauska harrastaa! Tehtiinpä mitä hyvänsä, niin voi olla iloisilla mielin sekä koira että ohjaaja. Lauantaina käytiin koiruuksien kanssa kuukauden tauon jälkeen vähän hallilla esteillä. Sella teki kivoja kontakeja etupalkalla, kyllähän ne yksittäisinä esteinä toimii vaikka juoksupöksyt jalassa...  Hilpi haki putkia (se todella hakee ne pelkästä käskystä) ja teki muutaman esteen sarjaa ilman rimoja. Tulipahan todettua, että sille on opetettava hyvät lähtöjäämiset, olin nimittäin myöhässä jo tokalla hypyllä sen kanssa lentävillä lähdöillä. Aikanaan rimat tietysti hidastavat sitten jonkin verran, mutta kyllä varmasti saa laittaa jalkaa toisen eteen tämän kanssa jatkossakin.

Sunnuntaina olikin sitten toisenlaiset harrastuspuuhat, kun osallistuttiin mummolan naapurissa Lahdessa pentunäyttelyyn koko Keyword-porukalla. Hilpi oli maltillinen näyttelyturisti ja esiintyi myös oikein kivasti, huolimatta siitä, että handlerilla on taidot ehkä vähän ruosteessa, kun ei muista edes numerolappua kehään mukaan ottaa :) Hilpin slimfit-malli ei tainnut olla niin tuomarin (Maija Sylgren) mieleen, mutta kyllä jotain hyvääkin sentään löytyi. Arvostelu kuului seuraavasti:

Kauttaaltaan kapearunkoinen ja kevyt narttupentu. Pää kevytpiirteinen, niukka otsapenger, hyvät korvat, kauniit silmät, purenta ok, alaleuka saa vahvistua, riittävä kaula, lyhyt rintakehä, hieman pysty olkavarsi, riittävä takakulmaus, liikkuu kyhyellä etuaskeleella, hyvä häntä, oikea karvanlaatu. 
                                                                         tulos: PEK2.  

                                                                 Kuvat: Elina Riipi.

Vaikkei kunniapalkintoa kenellekään meidän pennuista annetukaan, olisivat kaikki mielestäni ansainneet erityismaininnan taitavasta ja iloisesta esiintymisestä, ihania pentuja jokainen! Kasvetaan vähän aikaa kotona ja kokeillaan sitten uudestaan :) Ja jos missiura ei Hilpille niin urkene, niin tyttö voi yrittää naamioitua vinttikoiraksi ja osallistua ratajuoksuihin, se niin tykkää juosta :)

Viikkotreenit tokossa ja agilityssä menivät myös mainiosti. Tokossa huomasi kyllä sen, miten paljon nopeammin saadaan oppimistuloksia positiivisella vahvistamisella kuin komentamisella. Jos viime kerralla oli ilmassa vähän haukkumista ja levottomuutta toisten treenatessa, niin tällä kertaa pentu tarjosi lähes samantien makuualustalla makoilua ja jäikin siihen aina hetkeksi vain oleskelemaan - tätä kun oli viikko takaperin vahvistettu. Harjoiteltiin kontaktia (palkkaamista siitä, kun pentu itse aktiivisesti hakee ohjaajan kontaktia liikkeessä) ja perusasennon alkeita. Otetaan nyt vielä helpoista lähestymiskulmista takaa ja palkataan jo pelkästä suorassa seisomisesta. Treeniä peilin edessä kaivattaisiin tähän.

Aksailu meni myös hienosti, harjoiteltiin muun muassa vaatimattomasti pentujen kanssa ihan esteen kanssa sylkkäriä ja pakkovalssiin tulemista (sujuivat molemmat hienosti Hilpiltä, sylkkäreitä ohjaajan pitäisi kyllä hioa). Lelulla palkkautuvuus on kyllä huippujuttu agitreeneissä! Testattiin myös lelulle irtoamista ohjaajan ohi juosten (irtoaa!) ja lelulle irtoamista ohjauksen kautta (valitsee hienosti ohjauksen ennen lelua, mutta ohjauksen jälkeen lelu näyttäisi vähän unohtua vielä). Hiipu on synnynnäinen agilitaaja!

Aurinkoa on paistateltu myös viime päivinä ja Sella on keskittynyt lähinnä uimisharrastukseensa. Hiipula on myös jo oppinut noutamaan vedestä keppejä ja kunnon kastautuminenkaan ei ollut eilen illalla kaukana. Vesi ei pelota, se ei vaan taida tietää osaavansa uida.

Vatsa sisään ja kieli keskelle suuta, tyylillänsä jokainen :)

Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.