Taitava pentu!

Nyt on Hilpinkin ohjattujen treenien ura aloitettu oikein tuplaharjoituksin. Olen kyllä aivan täpinöissäni tuosta pennusta ja etenkin meidän agitreeniryhmästä, joten pakko kirjoittaa heti muistiin opeteltavat asiat ja hehkutukset :)

Ensin osallistuttiin tokon pentukurssin puolituntiseen treenikertaan Niihamassa. Aiheena ekalla kerralla oli leikkiminen ja treenasimmekin kahden lelun leikkiä - hyvin leikkii ja minäkin osasin! Uusi kenttä ja uudet koirat eivät Hilpiä hetkauttaneet, se keskittyi täysin touhuamaan minun kanssani. Toinen harjoittelun alla oleva juttu oli passiivisuustreeni. Tässä tarvitaan kyllä selkeästi vielä harjoitusta, mutta onnistuin jo mielestäni hyvin vahvistamaan rauhallista käytöstä ja "parkkia" eli makuualustaa kentän sivussa toisten treenaillessa. Se jopa tarjosi monta kertaa siinä maahan menoa, jes.

Tästä sitten jatkettiin matkaa omalle kentälle ja pentuagitreeneihin. Harmi, että nuo ovat samana päivänä, mutta täytyy tehdä mahdollisimman lyhyitä harjoituksia ja onneksi tuo osaa ottaa niin rennosti autossa, että saa aina nollattua välissä. Ja aika paljon menee päällekäin myös jutut, joten voidaan välillä vähän valikoida, kumpaan mennään. Tanja-koutsilla on kyllä ihan huippuideoita alkeisjutuiksi, meidän ryhmästä valmistuu varmasti ainakin superiloisia agikoiria! Reilussa tunnissa ehdittiin tehdä vuoronperää paljon pieniä harjoituksia ja tarjota koirille kehuja ja keksimisen elämyksiä runsaasti. Tällä kertaa harjoiteltiin ensin pentuluoksetuloja.  Hilpille ei mikään ongelma - Tanjalla oli pieni ongelma pitää pentua kiinni :)

Mami mä tuun!

Sainpas kiinni sut ja lelun!

Kuvat: Kati Koivu

Seuraavaksi treenailtiin kuollutta lelua, tämä alkaa jo sujua aika suurella innolla! Lelu voidaan jättää kuolemaan ja peruuttaa vähän ja silti sille syöksytään vauhdilla. Kolmannessa harjoituksessa vaihdettiin lelu nakkiin ja tehtiin ohjaukseentuloharjoituksia. Onneksi tuo on myös ahne, joten helppoa tämäkin, ainakin koiralle. Tehtiin jo vähän sylkkäreitäkin, tosin tässä ohjaaja voisi harjoitella ranneliikettä paljon paremmaksi! Kotiläksynä olikin ranteen ravistelujen harjoituksia peilin edessä :)

Viimeisenä juttuna tehtiin hypylle tarjoamista niin, että itse olin kyykyssä aivan kiinni toisen siivekkeen sivulla ja pennun annettiin itse keksiä, miten saa aina namin siivekkeen molemmin puolin (=tarjoamalla hyppyä). Hilpi alkoi tässä olla jo selvästi väsynyt, mutta ei sen silti tarvinnut kauaa miettiä, ennen kuin se hoksasi mistä on kyse. Saatiin molemmin puolin muutamat hyvät toistot ja tämä riitti meille tällä kertaa. Tätä harjoitusta voi hyvin vaikeuttaa asteittain, pitääkin ottaa myös Sellan kanssa ohjelmistoon, jospa saataisiin hyppymotivaatiota ja itsenäistä suorittamista varmemmaksi. 

Kotiläksyinä tuli käteentulemisten ja lelulle menon lisäksi luoksetulojen harjoittelua (6 x lenkki, 3 lenkkiä päivässä, huh huh :)), pannasta kiinniottamisesta palkkausta (tehdään siitä superhauska asia) ja koiran silmien katsomista ja tarkkailua (opetellaan havaitsemaan, milloin koira lukitsee jonkin toiminnon). Tanja ei kyllä helpolla meitä päästä, hyvä niin! 

Mutta summa summarum, minulla on suorastaan pölhistynyt olo siitä, voiko noin pieni koiruus toimia noin hienosti. Se ei ottanut häiriötä mistään ympärillä tapahtuvasta, kuten rinnakkaisista agilitytreeneistä tai haukkuvista treenikavereista, ja sen pystyi kuljettamaan auton ja kentän väliä vapaana tietäen varmasti, että se pysyy hanskassa. Ja lisäksi sillä oli vielä niin hirmuisen kivaa - ja ikää reilu 5 kuukautta :) Ehkä se on oikeasti vain normaali koira, olen vain tottunut vähän erilaiseen menoon ;). Ei, kyllä siinä täytyy olla jotakin enemmän, se on niin hieno! Kaiken uuden oppimisen äärellä pääsee myös kivasti tutustumaan pentuun aina vain paremmin, mikä on kyllä ihanaa. 

Illalla nollattiin vielä ihan täysin päivän touhut ja lähdettiin ihastelemaan auringonlaskua. Sella päätti myös heittää kerralla kunnolla talviturkkinsa, se kyllä jaksaa uida, kun vaan saa dieselkoneensa käyntiin :) 

Loppuviikosta täytyy myös taas vähän testata näyttelyhihnaa, kun sunnuntaina Hilpi pääsee aloittamaan myös missiuransa pentunäyttelyssä. Parasta tuossa reissussa taitaa kuitenkin olla siskon ja veljen tapaaminen, arvelisin.