Ihanat liitelijätytöt

Johan nyt tätä treenipäivitystä piisaakin, mutta tämän päivän treenit oli vaan pakko saada muistiin mahtavan fiiliksen vuoksi. Sellan viikkotreeneissä siis oltiin ja työn alla seuraavanlainen rata:

Sellalla oli puolentoista kuukauden tauon jälkeen mukavasti intoa tehdä, mutta myös maltti mukana. Alku otettiin niistolla este nro 2, muurin jälkeen persjättö ja kutosputkelle hieman jarrua, jotta seuraavaksi löytyi putki, ei A-este. Kertaakaan ei muuten karannut A:lle, vaikka muutama läheltä piti -tilanne saatiinkiin aikaiseksi, jes! :) Keppikulma oli Sellalle aluksi tosi vaikea ja sen lisäksi piti vielä ohjaajan leikata takaa kepeillä, mutta oikealla ajoituksella ja etupalkalla saatiin onnistumaan. Lopussa piti taas muistaa hieman jarrutella 13 putkelle, jotta saatiin loppu jouhevaksi. Ja muurin takaakierto, meidän painajainen, ei ollutkaan mikään ongelma, kun vaan ohjasi huolellisesti. Tokalla treenikierroksella mentiin rata nollana läpi, kyllä tuli tuuletettua maalissa :)

Hilpi oli treeniseuralaisena ja osallistujien vähyyden vuoksi pääsi myös vähän tekemään rataa kahdessa pätkässä medikorkeuksilla, kepeiltä katkos. Hilpin kanssa alkuun pieni lähetys vaan kakkoselle, jotta ehdin tehdä persjätön muurin jälkeen. Muuten mentiin suht samoilla kuvioilla ilman sen kummempia ongelmia, tosin jarrujen kanssa sai todella olla tarkkana ja ohjaaja pinkoa minkä jaloistaan pääsi. Mutta kyllä oli helpon tuntuista menoa, ihan superkivaa :)

Ja jotta ohjaaja saisi kunnon kuntotreenin samalla, niin pääsin juoksemaan rataa kertaalleen vielä Rimma-aussienkin kanssa. Tuntuma oli vähän eri, kuin noiden suipponokkien kanssa, mutta maaliin päästiin iloisella mielellä ja suht hyvällä yhteistyöllä.

Tämän viikon treenit oli siinä, loppuviikko keskitytään kehonhuoltoon mm. uinnin merkeissä. Sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata ensin Aulangon metsiin Hämeenlinnaan juoksemaan ja sitten Hyvinkään koirakylpylään polskimaan kavereiden kanssa. Sella sai retkeä silmällä pitäen jo etukäteissynttärilahjaksi uuden vesilelun, wubba kongin, jota kelpaa nyt noutaa. Shoppailtiin tänään myös muutama uusi aktivointilelu, niin on taas lisää puuhaa kotona yksin ollessa molemmilla.

Nyt otetaan rennosti, kainalokoira Hilpi näyttää siitä mallia :)

Kontaktitreeniä

Tällä viikolla on keskitytty Hilpin kanssa treenaamaan kontakteja ja Sella on päässyt muistelemaan rally-tokoa. Hyvän mielen treenejä on taas riittänyt!

Sella pääsi keskiviikkona tekemään meidän höntsäilylajia, rally-tokoa, ja innokkaasti neiti temppuja suorittikin. Sillä tuntui olevan oikeasti hauskaa ja vire oli tuollaiseen tekemiseen kohdillaan. Tälle vuodelle voitaisiin ottaa tähtäimeksi saada siinä virallinen koulutustunnus. Ilmeisesti päästään virallisissa kisoissa starttaamaan suoraan avoimesta luokasta, kun se epävirallinen rtk1-tunnus on jo, joten nyt voidaan unohtaa hihna treeneissä, huoh! Hilpikin kokeili muutamia temppuja ja huvitti samalla kanssatreenaajia. Tyylilleen uskollisena sen maahanmeno on niin hupaisan täpäkkä ja eteentulot kuin kengurulla :)

Kuten arvata saattoi, niin vauhdin kasvaessa kasvaa myös virheiden mahdollisuus kontakteilla. Hilpi on lievästi  sanottuna  innoissaan kontaktiesteistä tällä hetkellä ja alkuviikosta omatoimitreeneissä saatiin aikaiseksi ehkäpä enemmän sähläystä kuin edistymistä. Huomasin, että se on alkanut liikaa reagoida minun liikkeeseen ja palkkaukseen kontakteilla (mitä tapahtuikaan vaihteleville häiriötreeneille, höh!), joten tarkoituksena oli saada muutettua palkkausta erilaiseksi. Mutta palkka-apuri edessä sai aikaiseksi aikamoista kontaktin loikkimista A:lla ja puomilla ja Hilpi on muutenkin  ottanut turhankin voimakkaaksi tavaksi tulla kontaktilta yli ja palata sitten salamannopeasti korjaamaan asia. Kotona alettiin sitten taas vahvistella 2on2offia sohvatyynyllä niin, että lähetän sitä sille loppuasentoon, jossa nenä osoittaa poispäin minusta.

Onneksi on kuitenkin Tanja-koutsi! Eilen käytiin sitten treenaamassa kontakteja ohjatusti ja nyt ollaan taas harpattu suuri askel eteenpäin. Aloitettiin keinulta, koska se on tällä hetkellä helpoin kontaktieste Hilpille, ja opetettiin siinä etupalkan idea koiralle. Eli lelu odottamaan muutaman metrin päähän keinusta ja onnistunutta 2on2offia palkattiin namilla ja vapautettiin sitten lelulle. Hilpi hoksasi jutun idean nopeasti, vain ensimmäisellä toistolla se karkasi lelulle, mutta seuraavilla kerroilla pysähtyi kauniisti odottamaan vapautusta. Tähän saatiin jo kivaa häiriötäkin lisättyä ohjaajan liikkeellä eteen- ja taaksepäin ja koiran fokus säilyi silti edessäpäin.  Sama palkkaussysteemi siirrettiin A:lle ja sehän epäilyksistäni huolimatta toimi myös siinä! Helpottaa huomattavasti kontaktien itsenäistämistä ja häriöihin siedättymistä, kun on toimiva palkkaustapa omatoimitreeneihin.

Seuraavaksi otettiin kaikki kontaktit mukaan radanpätkälle. Vauhti ja kontaktien yhdistäminen toisiin esteisiin toi aluksi omat haasteensa Hilpille, mutta kun ohjaaja on tarpeeksi luottavainen ja muistaa sanoa vahvistukseksi "kiipee" käskyn myös alastulolla, saatiin oikein onnistuneita toistoja aikaiseksi. Tehtiin vaihtelevat kierrokset niin, että itse kävin palkkaamassa namilla kontaktit tai Tanja kävi palkkaamassa kontaktit tai ei palkattu ollenkaan välissä. Nämähän alkavat jo toimia, mahtavaa! Radanpätkään oli ympätty tietenkin myös muita harjoiteltavia asioita, etenkin ohjaajalle, ja alkuvarmistelun jälkeen oli hieno fiilis huomata, miten hyvältä tuntuu, kun saa liikkumisen loksahtamaan kohdilleen. Pitäisi vaan uskaltaa luottaa koiraan, Hilpi on sen kyllä ansainnut.

Pakkasten väistyessä säännöllinen vierailu treenihallilla on tuonut myös helpotusta Hilpin arkisiin touhuihin mörköilyineen. Siellä se saa hyviä kokemuksia vieraista koirista, pääsee mielinmäärin pusuttelemaan vieraita ihmisiä ja tekemään tehtäviä suurella itseluottamuksella. Näiden positiivisten kokemusten uskoisin vaikuttaneen myös lenkkeihin, junnurähinä on jäänyt vähemmälle ja rohkeutta on tullut selvästi lisää epäilyttävien asioiden kohtaamisessa. Kyllä siitä varmasti fiksu koira tulee isona, taitava kontaktikoira ainakin :)

Hilpi on jo iso tyttö!

Agimöllit 1.2.2014

Hilpi pääsi tänään taas testailemaan uusia esteitä ja tunnustelemaan kisafiilistä Tamskin koiratallille. Kontakteja ei olla vielä treeneissä radalle mukaan aikaisemmin otettu (eikä puomia treenattu sitten joulukuun), mutta uskaltauduin nyt kokeilemaan ihan möllirataa osittain jo aikataulullisista syistä (jostain syystä meidän kuvaaja ei viihdy tuntitolkulla koiratapahtumissa ;)) ja arvelin, ettei Hilpin vauhti vieraassa hallissa ole niin suuri, etteikö se alastuloja hanskaisi. Ja toisaalta olin utelias näkemään, mitä se ylipäätänsä tuumaa vieraista kontaktiesteistä.

Eka rata menikin kontaktiesteisiin tutustuessa. Hilpille hyvin tyypilliseen tapaan se alkoi kiipeämisjännityksessään tarjota helpompaa toimintoa, eli ylösmenoa alasmenoksi. Puomia ei ekassa startissa päästy yli (sitä kun ei voi tuomarinkaan kehoituksesta huolimatta houkutella siitä yli), tarvittiin tutumpi A rohkeutta kasvattamaan ensin alle. A:llakin ensin Hilpi yritti helpomman kautta, kunnes sitten rohkaistui ja päätti kiivetä yli (videolla leikkasin nämä aika monet yritykset saada namia helpommalla ihan katselijoiden vuoksi). Radalla hosuin myös sen ainoan todella suunnittelemani ohjauksen, päällejuoksun, muurin jälkeen, mutta toisaalta oli ihan hauskaa huomata, että Hilpi rohkeasti haki pimeän putken pään niin kaukaa, vaikkei sitä putkea niin päin olisi kuulunutkaan mennä.

Toka startti olikin lähes heti perään, onneksi. Välissä vähän virettä korkeammalle narupallolla ja sitten mentiin. Puomilla vielä nopea yritys tehdä jotakin helpompaa, mutta jo toisella yrityksellä uskallettiin mennä yli - mahtavaa! A olikin sitten jo tuttu juttu. Mutta huomaa kyllä, että kun alkaa keskittyä itse liikaa johonkin tiettyyn juttuun, tässä tapauksessa kontaktien sujumiseen, niin kyllä muu ohjaus unohtuu täysin. Tällä kierroksella Hilpillä oli myös hitusen enemmän vauhtia, kun alusta kävi tutuksi, joten ohjaajan hosuminen kyllä kostautui tyhminä virheinä. Persjättö alussa oli todella myöhässä (onneksi koiralla jarrut toimii ilman viivettä), muurille olisi pitänyt pikkaisen rytmittää, jotta Hilpi olisi kääntynyt paremmalle linjalle päällejuoksuun ja putkellekin olisi pitänyt tehdä pieni putkijarru. Me ollaan tehty niin vähän monen esteen rataharjoitusta, etten oikein osaa vielä ajatella kisaratoja Hilpin näkökulmasta (olen vain treeneissä tyytyväinen, kun selviydyn sen vauhdissa kolme tai viisi estettä :)). Sellan kanssa kun ehtii lähes mitä vaan ja minne vaan, niin ei ole tarvinnut liikaa päätään vaivata rataantutustumisessa. Mutta onneksi on videot, joita analysoida ja oppia lisää koirasta ja omasta ohjaamisesta. Ensi kerralla enemmän ajatusta siis mukaan!

Nyt jatketaan pakkasten väistyessä kontaktitreenejä omilla tutuilla kontakteilla ja saadaan Hilpille lisävarmuutta niihin. Oma keinu meni jo vajaa viikko sitten kivasti (video kuvattu 27.1.).

Parasta koko epiksissä oli kuitenkin se, miten mukava kisakaveri Hilpi onkaan. Alun muutaman minuutin kuohumisen jälkeen se otti todella lunkisti. Koko kisojen ajan pystyi pitämään sitä hallissa sisällä omaa vuoroa odotellessa, Hilpi vaan makoili tai ihmetteli kavereita, ja kun leikittiin niin siihen keskityttiin täysillä. Huomasin myös odotellessani, että se on oppinut vähän seuraamaan, tarjosi itse sitä :) Tämä on kyllä ihan luksusta! Ne ovat Sellan kanssa kuin yö ja päivä tässä asiassa. Lenkillä ja arkisissa tilanteissa Hilpi kiihtyy koirista ja mörköilee välillä ihmisiä, Sella ei välitä mistään. Paljon ihmisiä ja koiria sisältävässä tapahtumassa taas Sellalla ei tahdo aina pysyä ajatus kasassa, Hilpi on rohkea ja vähät välittää muista, kunhan saa puuhata jotakin kivaa. Saisivat ottaa vähän toisistaan mallia tietyissä jutuissa :)

Agility on parhautta!

Vihdoinkin säät olivat meille suotuisat ja tänään otettiinkin treenaamisesta kaikki ilo irti kolmen viikon tauon jälkeen. Sellan kanssa vahvisteltiin oikeaoppisempia valsseja, meni tosi hienosti! Lisäksi vähän kontaktitreeniä ja hyppytekniikan perussarjaa Sellalle. Hilpillä oli ohjatut treenit ja alkulämpäksi tehtiin perussarjaa. Sitten laitettiinkin ohjaajan pää hommiin. Alla oleva radan esteet oli numeroitu järjestyksessä. Sitten ohjaaja on selin rataan ja Tanja luki järjestyksen, missä esteet tulee suorittaa. Sitten oli kolme minuuttia aikaa opetella järjestys ja suunnitella ohjaus mielessään selin rataan ja sitten koira kehiin ja menoksi. Eka kierroksella oli kuusi estettä, toisella kahdeksan (tässä otettiin lisähäiriöksi radan miettimisen ajaksi treenikaverit, jotka puhuivat korvan juuressa koko ajan omia juttujaan) ja viimeisenä meillä oli 10 esteen rata muistettavana. Ihan huippuharjoitus, ei voi muuta sanoa, vaikkakin tosi jännittävä :)! Kunnon aivovoimistelua ohjaajajalle ja parasta oli kun oikeasti muisti ja selvitytyi siis tästä! Ohjaus ei nyt ollut kovin kaunista, mutta sitä ei tässä haetukaan. Ja hyvää harjoitusta Hilpillekin, että pitää suorittaa esteet, vaikka ohjaaja ei olisikaan huolellinen.

Seuraavaksi tehtiin samalla radanpätkällä takaakiertovalssi- ja valssiharjoituksia, vitsit että on vaikea ohjaus tuo valssi! Meillä ollaan siirtymässä treeneissä ohjaajien osalta pelkän tsemppaamisen sijaan rangaistuksiin, toimivat ihmisillä paremmin :) Eli rangaistukseksi hosutuista valsseista sain tänään sen, että piti tehdä ohjaukset kädet taskussa ja kappas, tulikin yllättävästi vauhtia ja selkeyttä lisää koko touhuun - ja Hilpi kiittää.  Loppuun vielä tällä radalla flippiharjoitus (esteet 7-1takaakiertovalssi, ja flipillä kolmoselle), taas me opittiin uusi termi ja ehkä myös vähän itse ohjaustakin :)

Lisäksi tehtiin vielä A:ta, hypyn kautta. Vauhtia on Hilpillä ihan hurjasti ja pysähtyminen on haastavaa, vaan ei mahdotonta, saatiin pari tosi hienoa toistoa. Ihana Hilpi <3. Meidän pakkasta pidellessä tehdyt iltajumpat eivät ole siis menneet hukkaan.

Siinä missä Hilpi nauttii tempuista ja tekemisestä, niin Sella nauttii isännän kanssa kilvoittelusta :)

Nyt hyvällä fiiliksellä uuteen viikkoon!

Leikkikentällä

Seuraava päivitys saisi jo olla treenipäivitys, mutta vielä täällä pakkasta pidellään eri tavoin. Tällä viikolla on uskaltauduttu jo nauttimaan  auringosta ja tilasta meidän "takapihan" leikkikentälle eli järvenjäälle. Parasta talvessa on kyllä jäälenkkeily. Koirilla on tilaa juosta, Sellan ei tarvitse bongailla riistan hajuja ja Hilpi pääsee harjoittelemaan luoksetuloja ja siedättymään ympäristön ärsykkeisiin. Ja omistaja saa nauttia auringosta ja kuvaamisesta. Uutta pidempää putkea vielä odottelen saapuvaksi, joten lähinnä maisemakuvia on nyt viime aikoina tullut otettua. Lenkkimaisemissa ei ole kyllä valittamista ;)

Sunnuntaina pomppaporukka oli vielä golfkentällä irrottelemassa:

Näissä maisemissa kelpaa leikkiä!

Taluttaminen käy meiltä kummaltakin!

Tyypeillä on aika hauskaa.

Tervetuloa talvi

Pitkään ja hartaasti toivottu talvikeli on vihdoin saapunut. Tosin tällä hetkellä alkaa jo olla hienoisia vieroitusoireita agilitysta, kun nämä kelit ovat vähän turhan raikkaita treenata kylmässä navetassa. Koiruuksia on koitettu aktivoida sitten lenkkien muodossa ja kamera on roikkunut mukana useaan otteeseen. Kylmyys ei ainakaan Hilpiä haittaa, Sella hieman tassujaan nostelee. Toki takit ovat olleet aina silloin tällöin käytössä, ja voi sitä riemua, kun Hilpin takki kaivetaan kaapista. Se suorastaan syöksyy takkiinsa, se on siitä niin ihana :) Tällä hetkellä koirat tuntuvat nauttivan toistensa seurasta erityisen paljon ja jaksavat touhuta loputtomiin yhdessä - parhaat kaverukset.

Sella lempitalvipuuhassaan jäätä särkemässä.

Samassa veneessä.

Ai onko meillä jotakin eroa käskyyn reagoinnissa?

Collie on elegantti ja valloittavailmeinen rotu.

Oliko meillä niitä lenkkieväitä?

Kotona voi lämmitellä kylki kyljessä.

Viime sunnuntaina piipahdettiin hallilla sen verran, että Sellan kanssa muisteltiin rally-tokoa ja Hilpin kanssa tehtiin agiläksyinä alkeisharjoittelua ohjauksiin tuloista ennen lelulle ryntäämistä. Testattiinpa myös Jaakko S:n oneminddogs-videon innoittamana se, että koira tulee luonnollisesti sinne puolelle, minne ohjaajan nenä näyttää.

Jos ei nämä pakkaset tästä miksikään muutu, niin ehkäpä tulisi sitten lähdettyä treenaamaan tokoa, ei sekään huonompi idea olisi!

Hilpi ylpeänä esittää...

... kuinka kontaktit voi sittenkin olla kivoja!

Maanantaina treeneissä oli hyvät neuvot kalliit, kun kertaalleen jo täyteen korkeuteen saatu A alkoi taas jännittää. Kun erilaiset ympäristöjärjestelyt eivät tuottaneet tulosta, hypättiin aikakoneeseen ja takaisin 90-luvulle. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ohjaaja punkeaa itsensä esteen päälle ja houkuttelee koiraa sieltä. Ja tämähän tuotti tulosta - tänään ei Hilpi enää epäröinyt vaan A-este olikin huippukiva alusta lähtien (jos se kestää mammaa, kestää se varmasti minuakin)! Ja samalla se sitten kävi ehdottamassa, että nyt voisin mennä myös tämän hurjan jännittävän täyden puomin (eikä edes tarvinnut näyttää sille mallisuoritusta itse ;)). Ja aika rohkeasti sitäkin mentiin niin treenien alussa kuin lopussakin. Miten hienoa!

Uutta kameraa oli kova into testailla, joten kuvailin myös muita päivän treenejä. Hilpin kanssa teemana oli back to basics, eli tehtiin hypyn tarjoamista ja irtoamisharjoitusta. Videolta voi vaikka laskea kuinka super Hilpi onkaan (tai sitten vaan hiljentää äänet ;)).

Sellalla oli myös hauskaa, kepit löytyivät kivasti vaikeistakin kulmista. Kuvasin myös pientä radanpätkää, mutta se osoittautui julkaisukelvottomaksi ohjaajan hipsuttelun takia. Videoinnin etu on kyllä siinä, että saa jonkinlaisen käsityksen omasta liikkumisesta, täytynee harrastaa useamminkin taas.

Lopuksi vielä Hilpi jäähdytteli Sellaa tuttuun tyyliinsä :)

Hei me treenataan!

Lupaus lumesta?

Jokunen päivä takaperin oltiin myös lenkkeilemässä Aulangolla nahkalenkillä. Tytöillä oli hurjan hauskaa, tosin kyllä pieni nahkalauma voi saada myös aikaan vaarallisia tilanteita keskenään, vauhti on välillä niin tolkutonta. Sella antoi nuorempiensa rymytä metsissä voimansa ja juoksutti sitten nurmella kaikista vielä loputkin energiat. Kuvien ottaminen näillä keleillä on toivotonta, mutta laitetaan nyt tähän mukaan muutama hauska otos tästäkin reissusta.

Sinkoilua joka suuntaan.

Liikettä lampaat!

Sä olet Ensio aika erikoinen...

Ottakaa kiinni jos saatte!

 Loppuun vielä illan tunnelmakuvat :)